Kouluampumiset ja nuorten pahoinvointi

Vietämme juuri kahden traagisen tapahtuman muistopäivää. Kouluampumisistapausten jälkipuinnissa korostui kaikkien puolueiden julkilausuttu lupaus nuorten tuki- ja hyvinvointipalvelujen parantamisesta. Vaan kuinkas sitten kävikään.. ?Juhlapuheet ja vaalit ovat lupauksia varten, kyllä kansa unohtaa ?(ministeri se&se).

Vantaa sopimuksessa perhesosiaalityötä tullaan supistamaan, mikä ei lupaa nuorille hyvää: "Aikuissosiaalityön sekä lastensuojelun toimipisteitä, perheneuvoloita sekä äitiys- ja lastenneuvoloita supistetaan laaditun palveluverkkosuunnitelman mukaisesti." Ennestään vaikeasti tavoitettavat palvelut karkaavat nuorilta yhä kauemmaksi. Nuorten kasvanut huonovointisuus ja palveluverkoston nykyinen alimitoitus tulevat kärjistämään nuorten ongelmia entisestään.

Näitä huononnuksia ei paikata vapaa-aika ja asukaspalvelujen toimilla vaikka sinänsä on hyvin tärkeää, että syrjäytymiseen pyritään puuttumaan myös työllistämällä nuoria. On myös suuri ristiriita luvata tyhjän päällä olevalle nuorelle työtä jos samalla viedään häneltä mahdollisuus kuntoutukseen ja tukipalveluihin. Vantaan mallissa toimitaan juuri näin.

Sopimuksen mukaan palvelutaso luvataan säilyttää vuoden 2009 tasolla (hieno juttu), mutta millä hinnalla? Kaupunki päättää sopimusaikana parituhatta määräaikaista työsuhdetta ja vähentää vuosittain 100 henkilötyövuotta. Näitäkö paikkaamaan palkataan lisää henkilökuntaa työllistämisvaroilla nuorten syrjäytymistyöhön? Miten tämä istuu vasemmiston kuosiin?

Toistaiseksi lupaukset nuorten palveluista ja tukitoimista ovat osoittautuneet sananhelinäksi. Nuorten pahoinvointi lisääntyy, mutta resurssit pienenevät vuosi vuodelta. Olisiko jo aika kääriä hihat ylös, vasemmisto?