Töihinpaluu

Lauantai 30.8.2008 klo 17:26 - Jussi Saramo

Loma on ohi ja töitä on tehty jo muutaman päivän ajan. Euroopan kiertäminen hyvässä seurassa pikkubussilla oli loistava ratkaisu. Kun ei pääse sähköpostin ääreen ja soittaminenkin on kallista, pääsee lopulta kokonaan irti töistä. Fyysisesti halpisloma täydessä pikkubussissa vähillä yöunilla oli välillä rankkaa, mutta henkisesti aivan mahtavaa.

Matka alkoi Superfast-laivalla Rostockiin. Olen tehnyt vastaavan reissun ennenkin, enkä voi suositella muuten kuin suht edullisena tapana päästä Helsingistä Saksaan. Laiva on todella tylsä ja kaikki on kallista. Tax free -kauppa on auki vain silloin kun snack-baari on kiinni, koska samat työntekijät juoksevat paikasta toiseen. Jos ei laivan meininki ole matkustajien kannalta parhaasta päästä, ei se taida olla työntekijöillekkään. Onneksi merellä oli hyvä ilma ja laivan kannella oli mukavaa paistatella auringossa.

Rostockista ajoimme Berliiniin jossa yövyimme Saksan Vasemmistonuorten kautta tuntemani ystävän luona. Hän asuu 90-luvun alussa vallatussa talossa, jonka omistussuhteet ovat sittemmin selkiytyneet. Talon nykyään omistava henkilö haluaisi tehdä aktivistien kunnostamalla talolla nykyistä suurempaa bisnestä, mutta asukkaita ei voi vielä ajaa ulos, koska heillä on pitkä vuokrasopimus vuoteen 2012. Niin upeaa yhteisöllisyyttä talossa on, että pitää toivoa että asuminen voisi jatkua sen jälkeenkin.

Lempikaupungistani Berliinistä ja sen hauskasti maalatusta talosta jatkoimme etelään kohti Itävallan Salzburgia. Yövyimme vielä pienessä Freisingin kaupungissa Etelä-Saksassa ystävän luona. Etelä-Saksa on ihan eri maailmasta Pohjois- ja Itä-Saksaan verrattuna. Pohjoisen letkeä ja avara ilmapiiri vaihtuu etelään ja Baijeriin tultaessa voimakkaaksi katolisuudeksi, konservatiivisuudeksi ja ahdasmielisyydeksi. Onneksi hyviä ihmisiä on kaikkialla ja saimme nauttia uskomattomasta vieraanvaraisuudesta.

Salzburg oli käymisen arvoinen paikka, vaikka satoi kaatamalla. Itävallasta mieleen jäi jatkuva rahastaminen. Tietullitarran lisäksi joutui maksamaan erikseen tunneleiden läpi ajamisesta ja huoltoasemien vessoillakin oli kassat pariakymmentä senttiä kinuamassa. Tuntui kuin olisi tullut johonkin kehitysmaahan kun näki väsyneen oloisia ja kireitä vessankassoja. Kävimme myös idyllisessä vuoristokaupunki Villachissa.

Vuorten yli ajettuamme saavuimme Slovenian pääkaupunkiin Ljubljanaan. Ljubljana oli todella positiivinen yllätys siitä huolimatta että olimme kuulleet jo etukäteen paikasta paljon hyvää. Ihmiset olivat ystävällisiä, hintataso edullinen ja nähtävää riitti.

Mainittakoon erityisesti "pikku-kristianiaksi" kutsuttu Metelkova, jonkalaista meininkiä ei Suomesta löydä. Minua harmitti vain etten ymmärtänyt Metelkovan baarin seinällä olleita Titon siteerauksia. Selväksi kävi se, ettei siellä arvostettu Titon ja neuvostoajan jälkeen etenkin Kroatiassa ja Serbiassa uudelleen synnytettyä nationalismia jonka seurauksena alueella käytiin verisiä sotia.

Olin saanut kännykkään tilannetiedotusta Georgian tilanteesta joten sitä tuli vertailtua entisen Jugoslavian alueen historiaan. Molemmissa tapauksissa siviilit jäivät suurvaltapolitiikan jalkoihin ja propaganda peitti alleen todelliset syyt konfliktiin. Molemmissa käytiin Yhdysvaltain ja Venäjän välistä valtataistelua.

Balkanilla suurvaltapolitiikkaan sekoittui vielä nationalistinen katolinen kirkko Kroatian puolella ja nationalistinen ortodoksinen kirkko Serbian puolella. Ossetiassa taas eteläinen osa aluetta oli jäänyt Georgian puolelle aikanaan kun georgialainen neuvostodiktaattori Stalin oli vetänyt alueiden rajat vähän sinnepäin, eihän niillä neuvostoaikana ollut niin väliä.

Kun Jugoslaviasta voittajana poistui Yhdysvallat, voitti Georgian tapauksessa Venäjä. Tosin jostain syystä Suomenkin media tuki Kosovossa ETYJ:n vastaista politiikkaa kun taas Georgiassa ei. Yhdysvallat näyttää osaavan mediapelin paremmin, todellisuudessa kummankaan maan johtoa ei näytä siviiliuhrit juuri kiinnostavan.

Ajattelin reissussa että jos tästä jotain hyvää seuraa, niin ehkä Suomessa ymmärretään ettei Natojäsenyyttä kannata lähteä tavoittelemaan. Georgia on Natojonossa, muttei se heitä auttanut. Parhaiten pysyy turvassa kun ei hyökkää Venäjän hallitsemalle alueelle kuten Georgian typerä johtaja Saakasvili teki. Yllätys oli suuri kun vastuuton ulkoministerimme Stubb oli onnistunut kääntämään tämänkin fiaskon syyksi hakea Natojäsenyyttä!

Ljubljanasta jatkoimme Kroatiaan ja Zagrebiin, joka oli myös kaunis paikka. Ilmeisesti sunnuntaista johtuen kaikkialla oli melko hiljaista.

Zagrebista oli sitten lyhyt matka Budapestiin. Matka taittui nopeasti, sillä Unkarissa tiet olivat yhtä hyviä kuin suuressa osassa Saksaa. Kaikkialla muualla tiestö oli paljon huonompaa kuin meillä Suomessa. Ehkä meidänkin olisi syytä miettiä prioriteetteja, meillä käytetään kolmanneksi vähiten rahaa koko EU:ssa terveydenhoitoon, mutta tiet ovat Euroopan huippua.

Alamaailman Vasarat soitti maailmanmusiikin lavalla

Budapestissä olimme Sziget-festareilla, joka on koko Euroopan suurin musiikkifestivaali. Toistakymmentä esiintymislavaa pauhaa viiden päivän ajan suurella saarella Budan ja Pestin välissä Tonavassa. Festari on noussut suureen suosioon paitsi hyvän sijaintinsa, mutta myös loistavan toimivuutensa ansiosta. Vessaan tai baaritiskille ei juuri tarvitse jonottaa ja saarelta löytää kaiken tarvitsemansa.

Vietnamin valtion vesinukketeatteri

Jos kuitenkin haluaa käydä välillä Budapestissä, voi sen tehdä joko jokilaivalla tai paikallisjunalla. Kaikki toimii sujuvasti, ja kaikki on todella edullista. Meininki festareilla on uskomattoman asiallista suomalaisiin festareihin tottuneille. Musiikin lisäksi löytyy saarelta myös muuta kulttuuria, esimerkiksi erilaisia teattereita, tanssin opetusta ja elokuvia.

Jokilaivamatka festareille

Olen aina halunnut käydä Roskilden festareilla Tanskassa, mutta siellä ja Szigetissä käyneet vakuuttavat että Szigetissä kaikki toimii paremmin. Ehkä siis menen Szigetiin kolmannenkin kerran jos se vielä järjestetään. Saari on kuulemma myyty, ja sinne tulee suuria kasinoita. Uskomatonta jos niin käy, Budapestilla ei luulisi olevan varaa menettää Euroopan suosituinta festaria.

Festareilla suurimman vaikutuksen minuun teki Alanis Morissette jonka keikkaa seurasin lumoutuneena. Jamiroquai, R.E.M., Kaiser Chiefs ja monet muut isot nimet olivat hyviä, mutta parhaiten jäi mieleen saksalainen Die Ärzte, jonka huumoripitoinen punk ja englanniksi pidetyt välispiikit lämmittivät päälavan monituhatpäisen yleisön, josta iso osa ei ollut saksalaisia.

Me tungimme hyvin lähelle lavaa mahtavaa meininkiä pitävien saksalaisten joukkoon, pitäen ylhäällä banderollia jossa luki "Arschloch" (kyseisen yhtyeen kappale). Lopulta bändi veti kyseisen biisin encoreena, ja meininki oli katossa.

Nyt joudun valitettavasti lopettamaan. Kerron loppumatkasta myöhemmin.