Kiitos Irlanti!

Tiistai 17.6.2008 klo 15:07 - Jussi Saramo

Lissabonin sopimukseksi nimetty hiottu versio Eu:n perustuslaista kaatui Irlannin kansanäänestyksessä. Suomessa eduskunta hyväksyi sopimuksen kiireen vilkkaa ilman suuria keskusteluita, kuten alkuperäisen perustuslakiesityksenkin, joka kaatui Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksissä.

Jälleen kerran Suomessa tuomittiin kansanäänestyksen tulos tietämättömyydeksi, ja ihmeteltiin miksi tällaiset asiat pitää alistaa kansan päätettäväksi. Populistisimmat ovat harmitelleet kuinka niin pieni määrä irlantilaisia päätti koko Euroopan puolesta.

Minusta oli upeaa että edes yhdessä maassa demokratian pelisäännöt toimivat niin hyvin, että ihmiset pääsivät näyttämään tahtonsa asiassa. Suomessahan edellisellä kerralla vaadittiin näkyvästi kansanäänestystä, mutta tällä kertaa hallituksen paavillisin puolue Vihreätkin olivat jo kääntäneet takkinsa. Vasemmistoliitto jäikin melko yksin vaatimaan kansanäänestystä.

Miksi Lissabonin sopimus sitten oli niin merkittävä, että siitä olisi pitänyt järjestää kansanäänestys? Olisiko kansa tiennyt asiasta riittävästi äänestääkseen?

Ensinnäkin, täytyy ihmetellä, miksi Euroopassa ollaan valmiita hyväksymään perustuslaki-statuksella paperi, jonka sisällön merkityksestä valtio-oppineetkin ovat eri mieltä. Toiseksi, en voi käsittää miten perustuslaki-statuksella olevaan sopimukseen on kirjattu niin monia demokraattiseen poliittiseen päätöksentekoon kuuluvia asioita. Ajatelkaapa, jos Suomen perustuslaissa sanottaisiin että aseisiin käytettäviä rahamääriä pitää nostaa!

Kolmanneksi, mikäli sopimus olisi tullut kansanäänestykseen, olisi asiasta keskusteltu reilusti toisin kuin nyt, ja ihmiset olisivat tienneet mistä on kyse. Kun Ranska aikanaan äänesti perustuslaista, tiesivät tavalliset ihmiset lain sisällöstä enemmän kuin missään Euroopassa. Avoimuus on parempaa tiedon lisäämistä kuin kalliit ja turhat Eurooppatiedotuspisteet ikinä.

Tiedätkö sinä, minkälaisen sopimuksen eduskunta meni hyväksymään? Siinä sitoudutaan kasvattamaan asemäärärahoja. Siinä rakennetaan Euroarmeijaa Naton osaksi. Se avaisi terveydenhoitoa yksityistämiselle, ja aiheuttaisi painetta myös muiden tärkeiden julkisten palveluiden yksityistämiseen.

Perustuslaki lisäisi Eu:n parlamentin valtaa, mutta suurin vallansaaja olisi kuitenkin komissio, joka on epädemokraattinen elin. Valtaa lakien valmisteluun vain siirtyisi demokraattisilta kansallisilta elimiltä epädemokraattiselle ylikansalliselle elimelle.

Lissabonin sopimus jopa pakottaisi köyhiä maita avaamaan kauppaa Eu:n tuotteille Eu:n ehdoilla. Ympäristöasiat ja sosiaaliset minimit siitä on jätetty tarkoituksella pois.

Lissabonin sopimusta väkisin eteenpäin ajaneiden kannattaisi nyt katsoa peiliin. Mikäli se olisi alistettu kansanäänestykselle muuallakin, olisi se kaatunut sielläkin. Kannattaisi ensi kerralla tehdä sellainen paperi, jossa ei unionin päätöksenteon selkeyttämisen varjolla myydä tällaista määrää oikeistolaisuutta ja uusliberalismia.

Olen aina suhtautunut Eu:iin positiivisesti ja kaivannut ylikansallista demokratiaa ylikansallisen kapitalismin vastavoimaksi. Nykyinen kehitys kuitenkin päinvastoin pyrkii vahvistamaan ja sementoimaan kovan uusliberalismin unionin perustaksi.