Julkiset palvelut ovat huippuja!

Keskiviikko 4.6.2008 klo 15:10 - Jussi Saramo

Tänään Kansan Uutisissa julkaistu kolumnini:

Julkisten palveluiden tehottomuutta on julistettu niin kauan ja niin monelta taholta, että siihen alkaa helposti uskoa itsekin. Kun jonottaa hammaslääkäriin tai terveyskeskukseen alkaa helposti syyttää palvelun järjestäjää. Todellinen syy on kuitenkin usein se, ettei sille ole annettu tarpeeksi resursseja palvelun hoitamiseen.

Tilastot todistavat aukottomasti, että suomalaisten julkiset palvelut ovat tehokkuudessaan maailman huippuluokkaa. Niihin ei vain anneta tarpeeksi rahaa. Melkein kaikki OECD -maat käyttävät Suomea enemmän rahaa terveyspalveluihin. Miten se voisi olla näkymättä myös palvelun laadussa?

Moni ei kuitenkaan välitä tilastoista tai usko niihin. Monet on saatu uskomaan, että julkinen palvelu on aina huonosti järjestettyä, koska sen ei tarvitse kilpailla markkinoilla. Oikeistolla on melkoinen hegemonia tänä päivänä ihmisten mielissä.

Ostin edellisellä viikolla verkkokaupasta erikoistuotteen, joka ei sisältänyt kaikkia tarvittavia ruuveja. Soitin yrityksen asiakaspalveluun, ja jouduin jonottamaan puhelimessa lähes 20 minuuttia, kunnes puhelu katkesi. Onneksi toisella yrittämällä sain jo palveluakin, nimittäin kehotuksen mennä käymään yrityksen kaupassa toisessa kunnassa.

Silti en ajatellut, että ovatpas nuo yksityispalvelut huonosti järjestettyjä, ja että verkkokaupan pitäisi olla julkisesti järjestettyä. Ajattelinpa vain, että olipas huonoa palvelua, ja että pitänee ensi kerralla vaihtaa kauppaa.

Saattaa olla, että kun vuosien päästä tarvitsen taas jotain vastaavaa, päädyn taas valitsemaan halvimman kauppiaan, enhän minä voi mitenkään tietää, missä silloin on paras ja luotettavin palvelu. Asia on vähän eri jos puhutaan parturista tai ruokakaupasta. Niiden vertailu on helppoa ja luontevaa, eikä isoja vahinkoja yleensä pääse syntymään jos vaikka joku myisikin pilaantunutta ruokaa.

Kun menen lääkäriin, haluan tietää, että hän auttaa minua parhaansa mukaan, kunnollisin resurssein. En halua joutua ajattelemaan, että keksiiköhän nyt minulle ylimääräisiä tutkimuksia rahastaakseen, tai yrittääkö jättää jotain hoitoja väliin koska vakuutus ei niitä kattaisi täysimääräisinä. Mistä ihmeestä minä voisin tietää, millaista hoitoa tarvitsen. Siksihän olen mennyt lääkäriin.

Järjestimme viikonloppuna suuren 500 ihmisen mielenosoituksen Helsingin Narinkkatorilla. Tarvitsimme tapahtumaamme sähköä äänentoistolaitteistoa varten. Helsingin kaupungin Energiayhtiön sähköluukkujen avaamisesta vastaavan osion hinnoittelu oli vain karannut käsistä. Anomus sähköstäkin olisi pitänyt tehdä paljon aikaisemmin allekirjoitettuna.

Tällä kertaa itsekin jo ajattelin, että olisipa tämä palvelu kunnan virkamiehen takana, ja sen hinnoittelu jossain lautakunnassa päätetty. Onneksi saimme ystävälliseltä yrittäjältä sähköä, emmekä joutuneet hankkimaan ylimääräisiä satoja euroja tapahtumaamme varten.

Olen asunut nyt Vantaalla yli puoli vuotta. En vielä ole ehtinyt kunnolla tutustumaan kunnallisten palveluiden tilanteeseen. Edellisessä kotikaupungissani Porvoossa en kuitenkaan koskaan joutunut jonottamaan puhelimessa samalla tapaa kuin nykyään yritysten palvelunumeroissa. Terveyskeskuspalvelu oli nopeampaa kuin yksityisellä työterveysasemallani. Muutkin palvelut olivat loppujen lopuksi todella hyviä. Sitä ei vain tule aina ajatelleeksi, kun niitä pitää itsestäänselvyyksinä.