Lahjontaskandaali paisuu

Tiistai 20.5.2008 klo 13:50 - Jussi Saramo

Torstain ja perjantain välisenä yönä kirjoitin kuinka uskoni mediaan on palaamassa, kun laajalevikkisissä tiedotusvälineissä nostettiin vihdoin esiin vaalirahoitusta.

Launtaiaamuna lähdin viikonlopuksi 50-vuotisjuhlille Tallinnaan. En siksi valitettavasti päässyt Suomen Sosiaalifoorumiin. Läheisen ihmisen juhlat menivät etusijalle, ja ne olivatkin upeat, kiitos mukana olleille!

Kun sitten sunnuntaina paluumatkalla sain käsiini Iltalehden, olin todella yllättynyt. Siinä käsiteltiin vaalirahoitusta yllättävän avoimesti, ja nostettiin esiin jopa yritysperintöveron poisto jota itsekin käsittelin. Nyt olen ehtinyt lukemaan enemmän lehtiä ja näyttää siltä, että toivoa olisi aiheen syvemmästäkin läpikäynnistä.

Hesari haastatteli Tapani Yli-Saunamäkeä joka oli päätekijöitä "kehittyvien maakuntien Suomessa" joka oli suurimpia yritysten tukirahojen jakajia:

Miksei vaalirahoituksen radikaali vähentäminen ole vaihtoehto? Miksei voitaisi kieltää tv-, radio- ja lehtimainontaa, kuten Vasemmistonuoret ehdotti jo 2005 kun yritimme nostaa korruptio-ongelmaa esiin? Eihän näihin mainoksiin edes mahdu poliittisia mielipiteitä, kuten lennäkkeihin, kotisivuihin tai ihmisten toritapaamisiin.

Onko liikaa pyydetty, että korruptiorahoista eniten hyötyvät kaupalliset tiedotusvälineet pitäisivät tätä aihetta esillä? Voisiko Yle auttaa?

Ei tarvitse olla salaliittoteoreetikko että ymmärtää nykyisen hyväveli ja -siskokulttuurin. Suuryrittäjät antavat rahaa oikeistopoliitikoille, jotka pääsevät massiivisen tiedotusvälinekampanjan turvin eduskuntaan. Muodostetaan oikeistohallitus ja suuryrittäjä saa haluamansa perintöveron alennukset tai kaavoituspäätökset. Kaupallinen media taas saa rahat mainostuloina.

Kaikki hyötyvät: suuromistaja, oikeistopoliitikko ja media. Korruption salakavaluus on siinä, ettei moni (kilpailevia puolueita ja ilman tukea jääviä ehdokkaita lukuunottamatta) koe häviävänsä. Jopa varallisuus- ja yritysperintöveron poistot kuitataan monesti "kansan parissakin" olan kohautuksella. Monet ihmiset on saatu uskomaan, että rikkaimpien etu olisi koko yhteiskunnan etu.

Todella selvää korruptiota suomalaisesta vaalirahoituskäytännöstä tekee se, ettei kukaan, edes verottaja, valvo rahan käyttöä. Sillä voi tehdä paljon muutakin kuin mainostaa. Etenkin kun kaupallinen media antaa "sopiville" ehdokkaille hyviä alennuksia.

Olen itsekin törmännyt lehtiyritysten piilotukeen. Varatessani vaalimainostilaa eräästä sanomalehdestä mainosmyyjä halusi saada tietää puolueeni ennen kuin suostui antamaan tarjousta. Yleensä tällainen on tosin tyylikkäämmin hoidettu, ettei tilanne olisi niin päivän selvä.

On tässä tietysti koomisiakin piirteitä. Olen aina naureskellut tittelinkipeille yritysjohtajille ja poliitikoille, jotka ovat valmiita maksamaan suuria summia arvonimistä. Hesari kertoo kuinka avokätisesti kepun ja kokoomuksen ehdokkaita tukeneelle Kyösti Kakkoselle ollaan hakemassa vuorineuvoksen arvonimeä:

"Arvonimeä Kakkoselle hakevat muun muassa kokoomuksen Sauli Niinistö, Jyri Häkämies, Marja Tiura ja Ilkka Kanerva ja keskustan Paula Lehtomäki sekä Hannes Manninen, jotka kaikki saivat tukea vaalirahayhdikseltä."

Niinpä niin. Koomista on ollut myös seurata kuinka poliitikot eivät muka tiedä keneltä saivat rahaa, eivätkä yritysjohtajat muka tiedä kenelle antoivat rahaa.

Toivottavasti ensi vaalien jälkeen samat naamat eivät enää istu eduskunnassa. Pahoin pelkään osan äänestäjistä unohtavan tämänkin, muistissa on kiinnijääneiden "rötösherrojen" saamia äänivyöryjä.

Laitetaan tähän vielä yksi mielenkiintoinen lainaus, se on Kauppalehdestä: "Kokoomuksessa kaikki eivät ole hyvällä katselleen KMS:n menoa. Sen kepulaisen operatiivisen johdon on arveltu ohjaavan kokoomuslaisten yrittäjien rahaa kepulaisiin vaalikuluihin."