Suomeen punavihreä rintama!

Lauantai 26.4.2008 klo 18:36 - Jussi Saramo

Edellinen blogimerkintä herätti tervetullutta keskustelua vasemmiston yhteistyöstä. Kirjoitin edelliseen Liberolehteen asiasta kolumnin, jonka liitän tähän alle.

Olen saanut paljon palautetta Vasemmistonuorten kannanotosta, jossa vihreitä kehotetaan eroamaan hallituksesta mikäli he eivät kannata sen päälinjauksia. Läheisiä yhteistyökumppaneita ei kuulemma saisi arvostella. Minusta demokratia huutaa meitä kritisoimaan vihreitä silloin kun on aihetta. Ja valitettavasti sitä on paljon.

Myös Tuomiojan kuuluu kritisoida Vasemmistoliittoa jos on syytä. Nyt hän kuitenkin teki sen mielikuviin perustuen, koska mitään asiallista syytä ei ole. Sellainen on halpamaista.

Suomeenkin punavihreä rintama

Globaalikapitalismin todellisuus alkaa näkyä vasta nyt myös länsimaille kaikessa inhottavuudessaan. Silloin, kun Länsi- ja Pohjois-Eurooppa vielä pelkäsi Neuvostoliittoa, olivat ne itsekin melko sosialistisia: oli maksutonta koulutusta ja terveydenhoitoa, kohtuullinen sosiaaliturva ja valtionyhtiöitä. Kilpailua rajoitettiin, jos sen katsottiin haittaavan yhteistä etua. Jopa tuloerot olivat Suomessa tai Ruotsissa pienemmät kuin ”kommunistisissa” valtioissa.

Neuvostoliiton hajottua länsimaiden ei tarvinnut enää inhimillistää kapitalismia. Nykyään meilläkin saa rahalla parempaa hoitoa ja yliopistoon pääsyä helpottaa, jos on varaa kalliisiin valmennuskursseihin. Progressiivinen verotus on kääntynyt nurin niskoin, kun kaikkein rikkaimmat maksavat usein pääomatuloistaan veroja pienemmällä prosentilla kuin työstään palkan saavat.

Globaalikapitalismin vastaisen taistelun tekee erityisen hankalaksi sen kansallisvaltioita kilpailuttava luonne. Suuryritykset siirtävät tuotantoaan aina sinne missä verot ovat matalimmat, työntekijöiden palkat pienimmät ja ympäristöä saa tuhota kaupallisten intressien nimissä.

Tätä kutsutaan ”kilpailuksi kohti pohjaa”. Kilpailu koskee entistä enemmän myös palvelutuotantoa, hallintoa ja suunnittelua.

Nykyään ollaan jo niin lähellä pohjaa, etteivät tehtaat välttämättä edes tuo tuloja valtioon, jonka alueelle ne sijoittuvat. Kilpailussa pärjäämiseksi yrityksille myönnetään erivapauksia olla maksamatta veroja. Valtiot saavat siten tuloja ainoastaan palkkoja verottamalla. Palkat alkavat vain olla niin pieniä, että niillä ei rahoiteta minkäänlaisia palveluita – ehkä juuri ja juuri armeijaa ja poliisia.

Halpatuotantomaissa nykyajan orjina työskenteleviä tuskin lohduttaa se, että meidän tilanteemme huononee myös. Vaikka yritykset tarvitsevat yhä myös korkeasti koulutettua työvoimaa, ne eivät enää ole valmiita maksamaan veroina osaansa koulutuksen kustannuksista.

Myös meillä Suomessa on yhteisillä varoilla koulutettu valtava määrä ihmisiä yritysten tarpeisiin. Valitettavasti nyt myös koulutusta ollaan tekemässä maksulliseksi pienin askelin verokilpailun nimissä. Kaava on sama muuallakin maailmassa.

Ensimmäinen askel ovat lukukausimaksut ulkomaisille opiskelijoille. Seuraavaksi ne ulotetaan tasa-arvon nimissä kaikille. Kaiken huipuksi tämä markkinoidaan koulutuksen laadun parantamisena! Porvarihallitus osaa silmänkääntötemput: autoveron reilu alennus oli ympäristöteko ja palveluita parannetaan tekemällä niistä maksullisia.

Demareista eli eurooppalaisittain sosialisteista vasemmalla oleva vasemmisto on ottanut lähiaikoina suuria voittoja vaaleissa. Tanskan, Saksan, Islannin, Kreikan ja Hollannin äänestäjät ovat näyttäneet, että ihmiset ovat kyllästyneet uusliberalistisiin puolueisiin, jotka vain levittelevät käsiään globaalikapitalismin edessä. Ihmiset vaativat demokratiaa talouden ylivallan tilalle. Joissain maissa demarit ovatkin heränneet ja palaamassa takaisin vasemmalle.

Lisäksi vihreä puolue kuuluu useimmissa maissa tiukasti vasemmiston joukkoon. Italiassa vihreät liittynevät jatkossa kommunistien kanssa uuteen radikaalivasemmiston ryhmään, jolle povataan menestyksekästä tulevaisuutta. Ruotsissa demarit, vasemmistopuolue ja vihreät ovat jo kauan muodostaneet yhteisen blokin. Tanskassa, Islannissa ja Norjassa ei erillisiä vihreitä edes ole, vaan vihreys kuuluu luonnollisesti vasemmistopuolueeseen.

Suomen kehityksen suunnan muuttaminen vaatii yhteistä punavihreää rintamaa. Vasemmistoliitto on haikaillut sellaista jo pitkään, mutta vihreät ovat vielä valinneet pysyttelemisen kokoomuksen talutusnuorassa sekä hallituksessa että lähes kaikissa suurissa kaupungeissa. Myös demarit ovat suhtautuneet vihreisiin tarpeettoman ylimielisesti. Ehkäpä nyt Helsingissä ruuhkamaksu- ja keskustatunnelikysymyksissä toisensa löytäneet puolueet vihdoin aloittavat kehityksen jolla demarit saadaan vihertämään ja vihreät punertamaan.