Onhan se kieltämättä ikävää olla kylmässä viimassa tilaisuuksissa missä ei viihdy. Mutta tuosta yhdistämisestä. Vastustusta löytyy molemmin puolin enkä ymmärrä miksi siitä vieläkin puhutaan. Erot ovat liian suuret.

Vasemmiston ikuisesta riitelystä hyötyy vain oikeisto. Tai siis rikkaat. Joidenkin vasemmistolaisten isot egot ja täydellinen suvaitsemattomuus asiakysymyksissä erimielisiä kohtaan johtaa vasemmiston hajaannukseen kaikkialla maailmassa.

Aika merkillistä, että kokoomuksessa ja keskustassa äärikonservatiivit ja ääriliberaalit voivat toimia yhteistuumin saman lipun alla. SDP, Vasemmistoliitto ja ne pari kommunistista puoluetta pitäisi köyhien edun nimissä yhdistää. Mutta tiedän, että se ei tule koskaan tapahtumaan. Tai vaikka tapahtuisikin, niin saman tien syntyisi pari uutta ehdottoman "oikeaoppista" vasemmistopuoluetta.

Liike demareista Vasemmistoliittoon päin on selkeä-toiseen suuntaan ei menijöitä juuri ole.Uskoisin, että aidot sosialidemokraatit ymmärtävät tämän ja jättävät hukkuvan laivan.Meillä Turussa ainakin Vasemmistoliitto on se puolue joka kasvaa.

Mielestäni haastattelun rakenne - kolmisenkymmentä puolivakavaa pikkukysymystä lyhyine vastausmahdollisuuksineen - ei antanut haastateltavalle kovin hyviä mahdollisuuksia kaipaamallesi äylliselle analyysille.

Erkin vastaukset olivat rehellisiä, teräviä ja haastattelun luonteen mukaisesti pilke silmäkulmassa esitettyjä.

Mitä demareiden ja vasureiden yhdistymiseen tulee, niin nähdäkseni se, että sinä Jussi parjaat Erkkiä blogissasi on hyvä todiste siitä, että demareiden ja vasureiden olisi syytä yhdistyä.

Arvomaailmanne ja poliittiset tavoitteenne ovat hyvin yhtenäiset. Ainoa todellinen syy Erkin parjaamiseen on, että satutte edustamaan eri puolueita.

Itse olen vihreä ja katson vihreidenkin kuuluvan samaan leiriin. Leiriämme yhdistää seuraava agenda - korjatkaa jos olen väärässä:

1) Aktiivinen puuttuminen globaaliin eriarvoisuuteen ja vastakkainasetteluihin
2) Luonnonsuojelu yleensä ja ilmastonmuutoksen torjuminen erityisesti
3) Hyvinvointivaltion säilyttäminen

On surullista tuhlausta, että käytämme energiaamme toistemme mollaamiseen sen sijaan että keskittyisimme yllä mainitun agendan toteuttamiseen.

Yhdistäkäämme siis kaikki kolme: demarit, vasurit ja vihreät. Erkki puheenjohtajaksi, sinä Jussi puoluesihteeriksi ja nimeksi vaikka Vihreät.

Voi kunpa se olisikin niin helppoa.

Ensinnä pohtisin, että miksi oikeisto jyrää, vaikka se on pirstaloitunut useisiin puolueisiin? En muista että kukaan olisi vaatinut keskustan ja kokoomuksen yhdistämistä oikeiston vallan lisäämiseksi.

Minusta demokratian kannalta on hyvä, että vasemmistossakin on vaihtoehtoja. Vasemmiston pitäisi kuitenkin pystyä toimimaan yhteisesti. Se ei valitettavasti näytä onnistuvan. Ruotsissa ja Tanskassa se on selviö, ja Norjassakin pikkuhiljaa. Suomessa ei.

Itse olen valinnut Vasemmistoliiton, koska se ajaa mielestäni selkeimmin punavihreää agendaa. Entä sitten demarit ja vihreät? Mikseivät nämä kolme muodosta muiden pohjoismaiden malliin blokkia?

Näkisin että suurin syyllinen tähän on vihreä puolue, joka lähes koko muun Euroopan malliin ei ole vasemmistopuolue, vaan osa oikeistoa. Tämän todistaa nykyisen hallituksen lisäksi vihreiden jo kauan harrastama läheinen yhteistyö kokoomuksen kanssa melkein kaikissa suurissa kaupungeissa.

Totta kai vihreissäkin on hyviä tyyppejä. Paljonkin. Hyviä ystäviäni jopa. Porvoon vihreät ovat ihan huippuja. Mutta katsotaanpa Espooseen, Tampereelle, Vantaalle, Turkuun, Jyväskylään... Vihreät on ihan kokoomuksen sylissä. Jyväskylässä jopa varmistivat kokoomusta tukemalla suuren turvevoimalan rakentamisen!

Helsingissä punavihreällä koalitiolla olisi enemmistö. Miksei sitä käytetä? Käsittääkseni Helsingissä syy on ihan yhtä paljon vihreiden kuin demarienkin. Vasemmistoliitto olisi kyllä valmis.

(nyt on pakko mennä, en ehdi enempää analysoimaan)

http://www.tuomioja.org/

Lueppa tuolta taas hommasta hieman toinen tulkinta.

En tiedä miten tuon stalinistikortin voisi tulkita muuten kuin halpamaisena pahantahtoisena leimaamisena (joka tietysti on sopinut hallitustoiminnan ahdistamalle vihreälle langalle).

Ehkä Tuomioja on silti ehdokasjoukon pienin paha, ja tarkoitus on vain taktisesti karistaa vasemmistoleima ennen puoluekokousta. Ei sitä kuitenkaan näin pidä tehdä.

Tuomiojan "epäaatteellisuudessa" on kaksi puolta - toisaalta jos epäaatteellisuus on yhtä kuin yhteistyö - ja kompromissikyky, minä en ainakaan halua olla tässä mielessä "aatteellinen".

SDP:tä ja Vasemmistoliittoa ei pidä liittää yhdeksi puolueeksi; epäilen, että vasemmistoliittolaiset tulisivat olemaan SDP:ssä ikuisesti b-luokan kansalaisia, taistolaisia, stalinisteja, joilla ei olisi äänioikeutta. Siitä ei ole toki epäilystäkään, etteivätkö Vasemmistoliiton äänet kelpaisi vahvistamaan savijaloilla horjuvaa mammuttia, mutta pahoin pelkään, että vasemmistolaiseen vaihtoehtoon uskovat äänestäjät hylkäisivät silloin politiikan joukolla.

Uskon, että juuri se on porvarien aivotuksissa, koska koko porvarillinen media-arsenaali on Hesarin ja MTV:n toimituksia myöten valjastettu lyömään rumpua Tuomiojan kanssa SDP:n ja Vasemmistoliiton yhdistämisestä, vaikka muuten tapaus Tuomioja saa monen vannoutuneen porvarin raivon partaalle. Porvarimedian harrastaman vyörytyksen soisi toimivan aiheellisena varoituksena siitä, että puolueiden yhdistäminen on äärimmäisen huono idea Vasemmistoliiton kannalta.

Vasemmistopuolueiden yhdistyminen on - outoa kyllä - sellainen kestoaihe, joka nousee Suomessa vähintään kerran vuodessa otsikoihin ja nimenomaan puolueen ulkopuolisten tahojen toimesta. Siinä on jotain outoa, koska Länsi-Euroopan parlamenteissa on vasemmistopuolue(ita) sekä sosiaalidemokraattinen puolue ja joissain maissa, kuten Virossa, SDP luetaan oikeistoon puolueen omasta päätöksestä. SDP:n soisin rehellisesti ottavan mallia eteläisestä sisarpuolueestaan ja Erkkikin välttyisi näin turhien vappupuheiden pitämiseltä. Moni puoluetoveri huokaisisi myös helpotuksesta; nythän oikeisto(demari) Jaakonsaari hehkuttaa siirtymistä poliittiseen keskustaan, NATO-jäsenyyttä ja työelämän uudistuksia. Ei ne sanat, puoluohjelmat ja julistukset, vaan ne teot. Eduskuntavaaleissa osa kansasta tajusi vihdoinkin tämän ja jätti äänestämättä puoluetta, joka poisti rikkaiden varallisuusveron. Epäonninen SAK:n kampanja toi vielä korostetusti esiin puolueen tekojen ja puheiden välillä ammottavan periaatteellisen kuilun.

Mutta ei SDP:n oikeistolaisuudessa ole mitään uutta; puolueen pitkäaikainen puheenjohtaja, Väinö Tanner, sai aikoinaan Suomen teollisuuspamput puolelleen ja hänestä oltiin valmiita tekemään juntta valkoisella 30-luvulla. CIA:n rahatkin kelpasivat SDP:lle vuosien saatossa. SDP:n entinen puheenjohtaja, Mooses Lipponen, piti muuten esikuvaan juuri Väinö Tanneria... Sääliksi vaan käy SDP:n kirkasotsaista nuorisoa, joka hokee eriarvoisuuden poistamisen, hyvinvoinnin ja luonnonsuojelun puolesta, vaikka tuulipukukansakin näkee millaisen aatteellisen hajaannuksen keskellä SDP elää. Mahtaa vaatia melkoista sokeutta, että pystyy itseään tuolla tavalla huijamaan?