Rehellinen kapitalisti

Torstai 4.9.2008 klo 17:22 - Jussi Saramo

Ajattelin vielä kertoa lisää kesälomakokemuksistani kunhan ehdin taas kirjoittamaan. Ennen sitä laitan tähän tänään julkaistun kolumnini Kansan Uutisista:

Björn Wahlroos kertoi tiistaisessa puheessaan, ettei yrityksillä ole moraalia. Moraalia on hänen mukaansa vain yksilöillä, kun taas yrityksen ainoa tehtävä on tuottaa mahdollisimman suurta voittoa. Vastaavaa on kuultu Wahlroosin suusta ennenkin. Olen asiasta täysin samaa mieltä.

Oikeistolle on ollut tabu arvioida kapitalismia rehellisesti, vähän samaan tapaan kuin Neuvostoliiton arviointi oli tabu joillekin kommunisteille. Moni oikeistolainen elää valheellisessa todellisuudessa, jossa itselle ei haluta myöntää oman ajattelun selviäkään epäkohtia.

Skitsofreenisin on pörssiyritysten itsensä tilanne. Samaan aikaan pitäisi todistella osakkeenomistajille että yritys tekee kaikkensa mahdollisimman suuren voiton eteen, ja toisaalta vääntää raportteja kansalaisjärjestöille kuinka vastuullisesti yritys toimii ekologisesti ja sosiaalisesti.

Todellisuudessa monelle suuryrityksen johtajalle ainoa mahdollisuus kasvonsa säilyttämiseen on tehdä entistä suurempia voittoja. Niitä ei aina pysty tekemään ilman ihmisoikeuksien polkemista ja luonnon raiskaamista. Kun kilpailija toimii jo ilman moraalisia pidäkkeitä, täytyy johdon lähteä mukaan samaan peliin. Ja vaikka kilpailijat eivät vielä toimisikaan niin, on (tulos-) vastuullisen toimitusjohtajan ainoa mahdollisuus käyttää tilanne hyväkseen ajoissa.

Se ymmärrys kapitalismin luonteesta minkä me poliittisen ajattelun vastakkaisilla laidoilla omaamme, ei valitettavasti ulotu koko yhteiskuntaan. Eduskunta on täynnä hyödyllisiä idiootteja, jotka uskovat suuryritysten luovan kaikille parempaa yhteiskuntaa. Tämä on todella vaarallista, koska lait pitäisi luoda vastaamaan todellista tilannetta jotta ne hyödyttäisivät yhteiskuntaa ja sen jäseniä.

Wahlroosin mukaan on yhteiskunnan asia luoda säännöt joiden mukaan yritysten pitää toimia. Toisaalta hän uskoo, että paras lopputulos saavutetaan edistämällä markkinoiden vapautta. En tiedä onko Wahlroos sokea vai miksi hän ei näe mihin se johtaa. Parhaat tulokset ihmisten hyvinvoinnin luomisessa on kuitenkin saavutettu Pohjois-Euroopassa melko sosialistisilla sovelluksilla markkinataloudessa. Ilmeisesti Wahlroos vain on sitä mieltä, että on oikein, että toisilla on paljon ja toisilla ei.

Wahlroosin puhe on kuitenkin rehellisyydessään tervetullutta. Olisi jo aika poliittisten päättäjienkin tulla markkinavoimien selän takaa esiin myöntämään että he voivat tehdä yhteiskunnasta paremman, ja että talous toimii niillä ehdoilla jotka sille annetaan. Nythän kaikki keskustalaisiksi itsensä määrittelevät puolueet kokoomuksesta demareihin antavat ymmärtää että harjoitettu politiikka on ainoa mahdollinen, ja hyvinvointi lisääntyy sillä että yrityksille annetaan vapaat kädet tehdä mitä haluavat.

Jostain syystä Wahlroos ei keskity pienyritysten rooliin. Niillä on usein muitakin tarkoitusperiä kuin voiton maksimointi. Ehkäpä se onkin niiden suurin ongelma superrikkaiden pörssieläinten ajattelussa, pienyrittäjät kun häiritsevät markkinoita hallitsevien jättien toimintaa, jossa ihmiset ovat taloutta varten eikä talous ihmisiä. Tarvitaan pienyrittäjille vasemmistolainen vaihtoehto, oikeisto ei heidän asiaansa aja.

Töihinpaluu

Lauantai 30.8.2008 klo 17:26 - Jussi Saramo

Loma on ohi ja töitä on tehty jo muutaman päivän ajan. Euroopan kiertäminen hyvässä seurassa pikkubussilla oli loistava ratkaisu. Kun ei pääse sähköpostin ääreen ja soittaminenkin on kallista, pääsee lopulta kokonaan irti töistä. Fyysisesti halpisloma täydessä pikkubussissa vähillä yöunilla oli välillä rankkaa, mutta henkisesti aivan mahtavaa.

Matka alkoi Superfast-laivalla Rostockiin. Olen tehnyt vastaavan reissun ennenkin, enkä voi suositella muuten kuin suht edullisena tapana päästä Helsingistä Saksaan. Laiva on todella tylsä ja kaikki on kallista. Tax free -kauppa on auki vain silloin kun snack-baari on kiinni, koska samat työntekijät juoksevat paikasta toiseen. Jos ei laivan meininki ole matkustajien kannalta parhaasta päästä, ei se taida olla työntekijöillekkään. Onneksi merellä oli hyvä ilma ja laivan kannella oli mukavaa paistatella auringossa.

Rostockista ajoimme Berliiniin jossa yövyimme Saksan Vasemmistonuorten kautta tuntemani ystävän luona. Hän asuu 90-luvun alussa vallatussa talossa, jonka omistussuhteet ovat sittemmin selkiytyneet. Talon nykyään omistava henkilö haluaisi tehdä aktivistien kunnostamalla talolla nykyistä suurempaa bisnestä, mutta asukkaita ei voi vielä ajaa ulos, koska heillä on pitkä vuokrasopimus vuoteen 2012. Niin upeaa yhteisöllisyyttä talossa on, että pitää toivoa että asuminen voisi jatkua sen jälkeenkin.

Lempikaupungistani Berliinistä ja sen hauskasti maalatusta talosta jatkoimme etelään kohti Itävallan Salzburgia. Yövyimme vielä pienessä Freisingin kaupungissa Etelä-Saksassa ystävän luona. Etelä-Saksa on ihan eri maailmasta Pohjois- ja Itä-Saksaan verrattuna. Pohjoisen letkeä ja avara ilmapiiri vaihtuu etelään ja Baijeriin tultaessa voimakkaaksi katolisuudeksi, konservatiivisuudeksi ja ahdasmielisyydeksi. Onneksi hyviä ihmisiä on kaikkialla ja saimme nauttia uskomattomasta vieraanvaraisuudesta.

Salzburg oli käymisen arvoinen paikka, vaikka satoi kaatamalla. Itävallasta mieleen jäi jatkuva rahastaminen. Tietullitarran lisäksi joutui maksamaan erikseen tunneleiden läpi ajamisesta ja huoltoasemien vessoillakin oli kassat pariakymmentä senttiä kinuamassa. Tuntui kuin olisi tullut johonkin kehitysmaahan kun näki väsyneen oloisia ja kireitä vessankassoja. Kävimme myös idyllisessä vuoristokaupunki Villachissa.

Vuorten yli ajettuamme saavuimme Slovenian pääkaupunkiin Ljubljanaan. Ljubljana oli todella positiivinen yllätys siitä huolimatta että olimme kuulleet jo etukäteen paikasta paljon hyvää. Ihmiset olivat ystävällisiä, hintataso edullinen ja nähtävää riitti.

Mainittakoon erityisesti "pikku-kristianiaksi" kutsuttu Metelkova, jonkalaista meininkiä ei Suomesta löydä. Minua harmitti vain etten ymmärtänyt Metelkovan baarin seinällä olleita Titon siteerauksia. Selväksi kävi se, ettei siellä arvostettu Titon ja neuvostoajan jälkeen etenkin Kroatiassa ja Serbiassa uudelleen synnytettyä nationalismia jonka seurauksena alueella käytiin verisiä sotia.

Olin saanut kännykkään tilannetiedotusta Georgian tilanteesta joten sitä tuli vertailtua entisen Jugoslavian alueen historiaan. Molemmissa tapauksissa siviilit jäivät suurvaltapolitiikan jalkoihin ja propaganda peitti alleen todelliset syyt konfliktiin. Molemmissa käytiin Yhdysvaltain ja Venäjän välistä valtataistelua.

Balkanilla suurvaltapolitiikkaan sekoittui vielä nationalistinen katolinen kirkko Kroatian puolella ja nationalistinen ortodoksinen kirkko Serbian puolella. Ossetiassa taas eteläinen osa aluetta oli jäänyt Georgian puolelle aikanaan kun georgialainen neuvostodiktaattori Stalin oli vetänyt alueiden rajat vähän sinnepäin, eihän niillä neuvostoaikana ollut niin väliä.

Kun Jugoslaviasta voittajana poistui Yhdysvallat, voitti Georgian tapauksessa Venäjä. Tosin jostain syystä Suomenkin media tuki Kosovossa ETYJ:n vastaista politiikkaa kun taas Georgiassa ei. Yhdysvallat näyttää osaavan mediapelin paremmin, todellisuudessa kummankaan maan johtoa ei näytä siviiliuhrit juuri kiinnostavan.

Ajattelin reissussa että jos tästä jotain hyvää seuraa, niin ehkä Suomessa ymmärretään ettei Natojäsenyyttä kannata lähteä tavoittelemaan. Georgia on Natojonossa, muttei se heitä auttanut. Parhaiten pysyy turvassa kun ei hyökkää Venäjän hallitsemalle alueelle kuten Georgian typerä johtaja Saakasvili teki. Yllätys oli suuri kun vastuuton ulkoministerimme Stubb oli onnistunut kääntämään tämänkin fiaskon syyksi hakea Natojäsenyyttä!

Ljubljanasta jatkoimme Kroatiaan ja Zagrebiin, joka oli myös kaunis paikka. Ilmeisesti sunnuntaista johtuen kaikkialla oli melko hiljaista.

Zagrebista oli sitten lyhyt matka Budapestiin. Matka taittui nopeasti, sillä Unkarissa tiet olivat yhtä hyviä kuin suuressa osassa Saksaa. Kaikkialla muualla tiestö oli paljon huonompaa kuin meillä Suomessa. Ehkä meidänkin olisi syytä miettiä prioriteetteja, meillä käytetään kolmanneksi vähiten rahaa koko EU:ssa terveydenhoitoon, mutta tiet ovat Euroopan huippua.

Alamaailman Vasarat soitti maailmanmusiikin lavalla

Budapestissä olimme Sziget-festareilla, joka on koko Euroopan suurin musiikkifestivaali. Toistakymmentä esiintymislavaa pauhaa viiden päivän ajan suurella saarella Budan ja Pestin välissä Tonavassa. Festari on noussut suureen suosioon paitsi hyvän sijaintinsa, mutta myös loistavan toimivuutensa ansiosta. Vessaan tai baaritiskille ei juuri tarvitse jonottaa ja saarelta löytää kaiken tarvitsemansa.

Vietnamin valtion vesinukketeatteri

Jos kuitenkin haluaa käydä välillä Budapestissä, voi sen tehdä joko jokilaivalla tai paikallisjunalla. Kaikki toimii sujuvasti, ja kaikki on todella edullista. Meininki festareilla on uskomattoman asiallista suomalaisiin festareihin tottuneille. Musiikin lisäksi löytyy saarelta myös muuta kulttuuria, esimerkiksi erilaisia teattereita, tanssin opetusta ja elokuvia.

Jokilaivamatka festareille

Olen aina halunnut käydä Roskilden festareilla Tanskassa, mutta siellä ja Szigetissä käyneet vakuuttavat että Szigetissä kaikki toimii paremmin. Ehkä siis menen Szigetiin kolmannenkin kerran jos se vielä järjestetään. Saari on kuulemma myyty, ja sinne tulee suuria kasinoita. Uskomatonta jos niin käy, Budapestilla ei luulisi olevan varaa menettää Euroopan suosituinta festaria.

Festareilla suurimman vaikutuksen minuun teki Alanis Morissette jonka keikkaa seurasin lumoutuneena. Jamiroquai, R.E.M., Kaiser Chiefs ja monet muut isot nimet olivat hyviä, mutta parhaiten jäi mieleen saksalainen Die Ärzte, jonka huumoripitoinen punk ja englanniksi pidetyt välispiikit lämmittivät päälavan monituhatpäisen yleisön, josta iso osa ei ollut saksalaisia.

Me tungimme hyvin lähelle lavaa mahtavaa meininkiä pitävien saksalaisten joukkoon, pitäen ylhäällä banderollia jossa luki "Arschloch" (kyseisen yhtyeen kappale). Lopulta bändi veti kyseisen biisin encoreena, ja meininki oli katossa.

Nyt joudun valitettavasti lopettamaan. Kerron loppumatkasta myöhemmin.

Eurooppaan!

Maanantai 4.8.2008 klo 16:57 - Jussi Saramo

Olen ollut pari viikkoa lomalla Suomessa. Tässä puheenjohtajan hommassa lomailu kotimaassa on vähän näennäistä, haastattelut annetaan lomallakin ja tapaamisia on järjestetty useita. Kaikenlisäksi Vasemmistonuoret järjestää niin monia kiinnostavia tapahtumia, että niihin haluaa osallistua vaikka pitäisi olla järjestöstä lomalla.

Huomenna lähden sitten "oikealle" lomalle. Kierrämme kahdeksan hengen porukalla Keski- ja Itä-Eurooppan reitillä Helsinki-Rostock-Berliini-Salzburg-Ljubljana-Zagreb-Budapest-Krakova-Varsova-Vilna-Riika-Tallinna-Helsinki. Yöpymiset tehdään matkalle osuvissa hostelleissa. Budapestissä vietämme viikon Euroopan suurimmilla festareilla Szigetissä.

Tulee hauskaa päästä nollaamaan aivoja työnteosta. Blogia en ajatellut kirjoittaa kun vasta loman jälkeen, joten odotettavissa on kolmen viikon tauko. Siihen asti, näkemiin!

Skandaali: Vasemmistonuoret on rahoittanut omaa kampanjaansa!

Lauantai 19.7.2008 klo 16:00 - Jussi Saramo

Oli harvinaisen mukavaa herätä hyvien yöunien jälkeen omasta sängystä jo toista kertaa peräkkäin. Kävin tänäkin vuonna Ilosaarirokissa Joensuussa, josta menin mökkeilemään Mikkelin seudulle. Mikkelistä mentiin Poriin ”uuden vasemmiston” –tapaamiseen, jossa käsittelimme etenkin kunnallistason haasteita syksyn kunnallisvaaleja silmälläpitäen.

Ilosaaressa oli hulvattoman hauskaa ja senkin jälkeen oli niin hyvää aikaa, ettei viitsinyt nukkua tarpeeksi. Nyt univelat alkavat olla takanapäin ja ehtii rentoutumaankin lomaillessa.

Toimittajan työ on kesällä melko haastavaa. Koko muu Suomi on heinäkuun lomalla, ja toimittajien täytyy keksiä jutunaiheita lehtiin melkein tyhjästä. Etenkin iltapäivälehtien osalla tämä johtaa koomisiin lopputuloksiin.

Suomea kierrellessäni sain tekstiviestin että iltapäivälehti on uutisoinut Vasemmistonuorten vaalirahakohusta. Ihmettelin kovasti millainen kohu meillä muka voisi olla, kun tiedän, ja luulisi olevan tyhmemmällekin selvää, ettei meitä kukaan yritä korruptoida. Kukaan toimittaja ei myöskään ollut soittanut minulle vaikka olen puheenjohtaja.

En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun luin lehdestä ”Vasemmiston vauhdikkaista vaalirahakuvioista”. "Skandaali" perustui siihen että ammattiyhdistysten vasemmistoryhmät olivat käyttäneet omaa rahaansa ehdokkaidensa kampanjointiin, ja Vasemmistonuoret omaa rahaansa omaan kampanjointiinsa.

Skandaalijuttuja asiasta tehtiin kolmeen lehteen peräjälkeen, aivan kuin päivittäin olisi selvinnyt jotain uutta. Tosiasiassa mitään skandaalia ei tietenkään edes ollut. Jutut olivat myös täynnä asiavirheitä, niissä muun muassa valheellisesti väitettiin että Vasemmistonuorten säätiö olisi rahoittanut puolueen muiden ehdokkaiden kampanjointia Ohjelmatyö-yhdistyksen kautta.

On selvää, ettei näin todellakaan olla tehty. Me emme anna senttiäkään puolueelle, eivätkä he meille, ja hyvä niin. Me haluamme olla jatkossakin täysin itsenäisiä, ja tukea ainoastaan omia nuoria ehdokkaitamme.

Olemme ylpeitä ettemme kulje puolueen talutusnuorassa kuten niin monet poliittiset nuorisojärjestöt. Itse asiassa suurin osa meidän rahoista menee ihan muihin juttuihin kuin vaaleihin, olemmehan Suomen aktiivisin poliittinen nuorisojärjestö.

Ehkä kaikkein koomisin iltapäivälehden jutuista oli viimeisin, joka uutisoi Paavo Arhinmäellä olevan suhteita Vasemmistonuorten säätiöön, ja että Paavo olisi eronnut säätiön hallituksesta hiljattain. Todellisuudessa Paavo erosi siitä heti tultuaan valituksi kansanedustajaksi. Olisi myös aika hämmentävää, jos Vasemmistonuorten edellisellä puheenjohtajalla ei olisi suhteita entiseen järjestöönsä!

Toivottavasti ihmisillä on mediakritiikkiä näin kesälläkin. Lähes koko oikeiston ja useiden ministereiden korruptoiminen jopa vaalien jälkeen maksetuilla lahjuksilla on melkoisen eri juttu, kun oman rahansa käyttäminen vaalityöhön.

Ei Lissabonille oli kyllä EU:lle

Torstai 10.7.2008 klo 14:31 - Jussi Saramo

Kansan Uutisten tämän viikkoinen kolumnini:

Ylikansallinen pääoma pyörittää maailmaa ja suomalaiset päättäjät ajelehtivat sen virran mukana. Verot on laitettu keskituloisten maksettaviksi: pääomatuloista maksetaan valtion veroja vähemmän kuin palkkatuloista, kunnallisveroja ei ollenkaan. Teollisuuden sähkö on Suomessa koko Euroopan halvinta, mutta silti tarvitaan lisäydinvoimaa.

Muihin Pohjoismaihin nähden Suomi on matalan verotuksen maa. Tästä johtuen meillä on reilusti huonommat kansan- ja sairaseläkkeet, opinto- ja työttömyystuet, sekä terveyspalvelut. Niin sanotusta Pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta ei Suomessa ole jäljellä kuin poliitikkojen retoriikka.

Sosialidemokraattinen puolue ei näytä mitään katumisen merkkejä hyvinvointivaltion tuhoamisesta, päinvastoin, uusi puheenjohtaja asemoi heitä keskustaan ja kehuu Paavo Lipposta jonka johdolla hyvinvointivaltiota purettiin historiallisen nopeasti. Eduskunta on ollut pitkään oikeistoenemmistöinen, ja se näkyy.

Voi olla, että ainoa vaihtoehto pitkällä tähtäimellä taistella ylikansallista kapitalismia vastaan on luoda ylikansallista demokratiaa ja ylikansallisia kansalaisliikkeitä sekä ammattiyhdistysliikettä. Euroopan unioni on ainoa poliittinen ylikansallinen rakenne, jolla olisi potentiaalia nousta ylikansallisen pääoman vastavoimaksi. Tästä syystä olen itsekin aina kannattanut eurooppalaista integraatiota.

Valitettavasti EU ei enää ole se sosialidemokraattinen projekti kuin vielä 80-luvulla. Unionista on pyritty häivyttämään turhaksi koettu demokratia ja sementoimaan äärioikeistolainen talouspolitiikka sen rakenteisiin demokraattisen päätöksenteon ulkopuolelle.

Lissabonin sopimus oli jatkoa oikeistolaistumiskehitykselle, hyvän tavoitteen, päätöksenteon selkiyttämisen varjolla yritettiin siirtää valtaa demokraattisesti toimivilta jäsenmaiden parlamenteilta epädemokraattisesti toimivalle unionille. Euroopan parlamentin vallan lisääminen olisi hyvä juttu, mutta käytännössä Lissabonin sopimus olisi siirtänyt valtaa demokraattisilta kansallisilta parlamenteilta komissiolle, joka on avoimen ja läpinäkyvän demokratian irvikuva.

Lissabonin sopimuksessa jäsenmaat olisivat myös sitoutuneet kasvattamaan asemäärärahojaan, mutta suurin ongelma sopimuksessa oli kohtuuttoman suuri epäselvyys. Ei voi olla oikein, että kukaan ei oikein tiennyt mitä kaikkea sopimuksesta olisi seurannut. Demokraattisesti valittujen päättäjien on oltava tietoisia mistä he päättävät. Lissabonin sopimuksen kirjauksista olivat erimielisiä jopa lainoppineet.

Unionin sopimuksia on viime vuosina tulkittu tuomioistuimissa. Ruotsin ammattiyhdistysliike on joutunut katsomaan sivusta, kun unioni on mahdollistanut palkkojen ja työolojen polkemisen ulkomaisen halpatyön avulla. Ruotsin päättäjät eivät olleet koskaan tällaista hyväksyneet, mutta unionin vanhatkin sopimukset ovat niin epäselviä, että tuomioistuin tulkitsi sopimusta vastoin demokraattisesti valittujen päättäjien näkemystä omasta sopimuksestaan.

Lissabonin sopimus on jopa historiallisen epäselvä. Silti Suomenkin eduskunta oli sen valmis hyväksymään. On todella noloa koko eduskunnalle että Vasemmistoliiton lisäksi sopimusta vastusti ainoastaan muutama demari ja keskustalainen sekä pienet kristillisten ja perussuomalaisten ryhmät. Suomessa ei vieläkään ole päästy eroon EU-kansanäänestyksen aikaisista kyllä ja ei-linjoista, vaan jokainen äänestyksessä mitataan yhä kannattaako EU:ta sinällään, vaikka kysymyksessä olisi aivan muut asiat.

Minä kannatan jatkossakin Euroopan yhdentymistä. Epädemokraattisuutta ja epätasa-arvoa lisääviä sopimuksia ei pidä jatkossakaan hyväksyä, muuten unioni menettää nykyisenkin uskottavuutensa.

Kesätapahtumia

Tiistai 1.7.2008 klo 13:54 - Jussi Saramo

Istun töissä ja katselen sateiselle Hakaniemen torille. Meidän toimistolla suurin osa on vielä töissä, mutta muuten tuntuu kuin kaikki olisivat jo lomalla. Sähköpostin lukemiseenkaan ei tarvitse varata montaa minuuttia aamuisin, muutama hassu viesti tulee päivittäin.

Vietin juhannuksen Itä-Suomen Vasemmistonuorten kanssa Kontiolahdella Joensuun pohjoispuolella. Sää oli loistava, ja iho meinasi taas palaa. Taisimme olla onnekkaita kun muualla maassa sää ei ollut ihan yhtä hyvä.

Lapsena koko pitkä kesäloma oli yhtä hellettä. Tai niin minä sen muistan. Tosiasiassa silloinkin taisi olla välillä kylmää ja sateista. Parhaat ilmat sattuivat silloinkin usein elokuuksi, kun koulu oli jo alkanut. Ehkä Suomessa kannattaisi siirtää lomia loppukesälle.

Olen jo ainakin viitenä peräkkäisenä vuonna käynyt Saksan vasemmistonuorten (JD/JL) kesäleirillä. Viime vuonna menin sen jälkeen vielä Budapestin Sziget-festareille.  Tänä vuonna menen taas Szigetiin, sen verran upea kokemus se oli. Pikkubussilla ja isolla porukalla hintakin jää todella pieneksi.

Koska muualla Euroopassa lomat ovat yleensä vasta elokuussa, aiheuttaa eurooppalainen lomarytmini vähän ongelmia syksyllä. Kun muut ehdokkaat Suomessa jo aloittelevat kunnallisvaalikampanjoitaan, käyn minä Rostockissa, Berliinissä, Saltzburgissa, Ljubljanassa, Zagrebissa, Budapestissä, Krakovassa, Varsovassa, Vilnassa ja Riikassa.

Kesä ei ole pelkkää hauskanpitoa ja akkujen lataamista tulevaa talvea varten. Kävin jo kesätapahtumassa jonka aihe ei ollut hilpeimmästä päästä.

Tammisaaressa muisteltiin 90 vuotta sitten käytyä kansalaissotaa sen pahimmilla paikoilla. Tammisaaren vankileirillä kuoli lähes 3500 punaista sodan jälkeen. Tammisaareen oli nyt pystytetty tiedotuspiste leirin ja haudan historiasta. Kuvat leiriltä muistuttivat erehdyttävästi kuvia joita näin viime kesän matkalla Auschwitzin keskitysleirillä.

Marssimme Tammisaaren keskustasta punaisten haudalle asti. Osallistuin kulkueessa osaan jossa kannoimme kylttejä joissa lueteltiin vasemmiston saavutuksia vuosien varrelta. Ajatuksena oli, että vaikka sodassa kävi miten kävi, sai vasemmisto lopulta yhteiskuntaa inhimillistettyä rauhanomaisin keinoin. Osalle katujen varsilla seisseistä ihmisistä tuli täytenä yllätyksenä että nämä tärkeät yhteiskunnalliset uudistukset eivät ole tipahtaneet taivaalta, vaan vasemmisto on joutunut taistelemaan niistä.

Tasavallan presidentti Tarja Halonen piti tilaisuudessa kiihkottoman puheen. Jotkut oikeistolaiset tiedotusvälineet nostivat mekkalan, miksi presidentti puhuu punaisten uhrien haudalla muistotilaisuudessa muttei "vapaussodan" juhlassa. Minusta olisi sairasta jos presidentti osallistuisi äärioikeistolaiseen juhlaan joka nimeä myöten häpäisee puolueetonta historian kirjoitusta ja kansalaissodassa kuolleiden muistoa.

Kansalaissota oli suuri tragedia, eikä sitä kannata kenenkään puolelta glorifioida. On kuitenkin tärkeää muistaa, millaisiin seurauksiin äärimmäinen epätasa-arvo, sorto ja nälkä voivat johtaa. Kymmenen vuoden päästä, kun kansalaissodasta on kulunut täydet sata vuotta, pystytään asiaan toivottavasti suhtautumaan nykyistäkin kiihkottomammin ja historialliset tosiasiat tunnustaen.

Kiitos Irlanti!

Tiistai 17.6.2008 klo 15:07 - Jussi Saramo

Lissabonin sopimukseksi nimetty hiottu versio Eu:n perustuslaista kaatui Irlannin kansanäänestyksessä. Suomessa eduskunta hyväksyi sopimuksen kiireen vilkkaa ilman suuria keskusteluita, kuten alkuperäisen perustuslakiesityksenkin, joka kaatui Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksissä.

Jälleen kerran Suomessa tuomittiin kansanäänestyksen tulos tietämättömyydeksi, ja ihmeteltiin miksi tällaiset asiat pitää alistaa kansan päätettäväksi. Populistisimmat ovat harmitelleet kuinka niin pieni määrä irlantilaisia päätti koko Euroopan puolesta.

Minusta oli upeaa että edes yhdessä maassa demokratian pelisäännöt toimivat niin hyvin, että ihmiset pääsivät näyttämään tahtonsa asiassa. Suomessahan edellisellä kerralla vaadittiin näkyvästi kansanäänestystä, mutta tällä kertaa hallituksen paavillisin puolue Vihreätkin olivat jo kääntäneet takkinsa. Vasemmistoliitto jäikin melko yksin vaatimaan kansanäänestystä.

Miksi Lissabonin sopimus sitten oli niin merkittävä, että siitä olisi pitänyt järjestää kansanäänestys? Olisiko kansa tiennyt asiasta riittävästi äänestääkseen?

Ensinnäkin, täytyy ihmetellä, miksi Euroopassa ollaan valmiita hyväksymään perustuslaki-statuksella paperi, jonka sisällön merkityksestä valtio-oppineetkin ovat eri mieltä. Toiseksi, en voi käsittää miten perustuslaki-statuksella olevaan sopimukseen on kirjattu niin monia demokraattiseen poliittiseen päätöksentekoon kuuluvia asioita. Ajatelkaapa, jos Suomen perustuslaissa sanottaisiin että aseisiin käytettäviä rahamääriä pitää nostaa!

Kolmanneksi, mikäli sopimus olisi tullut kansanäänestykseen, olisi asiasta keskusteltu reilusti toisin kuin nyt, ja ihmiset olisivat tienneet mistä on kyse. Kun Ranska aikanaan äänesti perustuslaista, tiesivät tavalliset ihmiset lain sisällöstä enemmän kuin missään Euroopassa. Avoimuus on parempaa tiedon lisäämistä kuin kalliit ja turhat Eurooppatiedotuspisteet ikinä.

Tiedätkö sinä, minkälaisen sopimuksen eduskunta meni hyväksymään? Siinä sitoudutaan kasvattamaan asemäärärahoja. Siinä rakennetaan Euroarmeijaa Naton osaksi. Se avaisi terveydenhoitoa yksityistämiselle, ja aiheuttaisi painetta myös muiden tärkeiden julkisten palveluiden yksityistämiseen.

Perustuslaki lisäisi Eu:n parlamentin valtaa, mutta suurin vallansaaja olisi kuitenkin komissio, joka on epädemokraattinen elin. Valtaa lakien valmisteluun vain siirtyisi demokraattisilta kansallisilta elimiltä epädemokraattiselle ylikansalliselle elimelle.

Lissabonin sopimus jopa pakottaisi köyhiä maita avaamaan kauppaa Eu:n tuotteille Eu:n ehdoilla. Ympäristöasiat ja sosiaaliset minimit siitä on jätetty tarkoituksella pois.

Lissabonin sopimusta väkisin eteenpäin ajaneiden kannattaisi nyt katsoa peiliin. Mikäli se olisi alistettu kansanäänestykselle muuallakin, olisi se kaatunut sielläkin. Kannattaisi ensi kerralla tehdä sellainen paperi, jossa ei unionin päätöksenteon selkeyttämisen varjolla myydä tällaista määrää oikeistolaisuutta ja uusliberalismia.

Olen aina suhtautunut Eu:iin positiivisesti ja kaivannut ylikansallista demokratiaa ylikansallisen kapitalismin vastavoimaksi. Nykyinen kehitys kuitenkin päinvastoin pyrkii vahvistamaan ja sementoimaan kovan uusliberalismin unionin perustaksi.

Uusi blogi

Keskiviikko 11.6.2008 klo 13:36 - Jussi Saramo

Koska olen nyt vantaalainen enkä enää asu Porvoossa, aion tämän blogin kunnallispoliittisissa kirjoituksissa keskittyä Vantaan ja pääkaupunkiseudun asioihin. Valtakunnan- ja maailmanpoliittiset kirjoitukset jatkuvat toki myös täällä.

Jatkan kuitenkin myös Porvoo-aiheista kirjoittelua. Alan kirjoittaa Uusimaa-lehden uuteen verkkoportaaliin noin kerran viikossa Porvoon seudun asioista. Linkki Porvooseen säilyy kavereiden, perheen ja paikallislehden lukemisen kautta. Ehkäpä ajan myötä kirjoituksiini tulee myös aidosti ulkopuolelta asioita seuraavan näkökulma.

Kirjoitin eilen ensimmäisen blogikirjoitukseni Uusimaan portaaliin. Ensimmäinen kirjoitus käsittelee lähinnä muuttoani, mutta jatkossa aion keskittyä yksittäisiin asioihin enkä itseeni.

Karjalan messut

Maanantai 9.6.2008 klo 12:40 - Jussi Saramo

Istun juuri junassa matkalla Joensuusta Helsinkiin. Olin viikonloppuna Karjalan messuilla tapaamassa ihmisiä vasemmiston yhteisellä kojulla. Mukana olivat siis Vasemmistoliitto, Vasemmistonuoret ja pinskut.

Valitettavasti meitä voi kutsua nykyään koko vasemmistoksi, koska demarit näyttävät viikonloppuna sanoutuneen irti vasemmistosta puheissakin. Teoissahan he ovat olleet valtakunnallisella tasolla oikeistolaisia jo pidempään.

Juna on muuten taas kerran puoli tuntia myöhässä. Tällä kertaa syytettiin ukkosta, viime kerralla muistaakseni lumisadetta. En jaksa nyt toistaa aiempia kirjoituksiani, joissa olen todennut todellisen syyllisen olevan ympäristövihamielisen politiikan joka vaatii VR:ltä suuria voittoja. Nykyinen hallitus kehtaa vielä kutsua itseään sini-"vihreäksi".

Akku loppuu kohta kannettavasta joten lopetan tähän. Purin sydäntäni myös nuorisotutkimusverkoston verkkokanavalla, kannattaa tutustua.

Julkiset palvelut ovat huippuja!

Keskiviikko 4.6.2008 klo 15:10 - Jussi Saramo

Tänään Kansan Uutisissa julkaistu kolumnini:

Julkisten palveluiden tehottomuutta on julistettu niin kauan ja niin monelta taholta, että siihen alkaa helposti uskoa itsekin. Kun jonottaa hammaslääkäriin tai terveyskeskukseen alkaa helposti syyttää palvelun järjestäjää. Todellinen syy on kuitenkin usein se, ettei sille ole annettu tarpeeksi resursseja palvelun hoitamiseen.

Tilastot todistavat aukottomasti, että suomalaisten julkiset palvelut ovat tehokkuudessaan maailman huippuluokkaa. Niihin ei vain anneta tarpeeksi rahaa. Melkein kaikki OECD -maat käyttävät Suomea enemmän rahaa terveyspalveluihin. Miten se voisi olla näkymättä myös palvelun laadussa?

Moni ei kuitenkaan välitä tilastoista tai usko niihin. Monet on saatu uskomaan, että julkinen palvelu on aina huonosti järjestettyä, koska sen ei tarvitse kilpailla markkinoilla. Oikeistolla on melkoinen hegemonia tänä päivänä ihmisten mielissä.

Ostin edellisellä viikolla verkkokaupasta erikoistuotteen, joka ei sisältänyt kaikkia tarvittavia ruuveja. Soitin yrityksen asiakaspalveluun, ja jouduin jonottamaan puhelimessa lähes 20 minuuttia, kunnes puhelu katkesi. Onneksi toisella yrittämällä sain jo palveluakin, nimittäin kehotuksen mennä käymään yrityksen kaupassa toisessa kunnassa.

Silti en ajatellut, että ovatpas nuo yksityispalvelut huonosti järjestettyjä, ja että verkkokaupan pitäisi olla julkisesti järjestettyä. Ajattelinpa vain, että olipas huonoa palvelua, ja että pitänee ensi kerralla vaihtaa kauppaa.

Saattaa olla, että kun vuosien päästä tarvitsen taas jotain vastaavaa, päädyn taas valitsemaan halvimman kauppiaan, enhän minä voi mitenkään tietää, missä silloin on paras ja luotettavin palvelu. Asia on vähän eri jos puhutaan parturista tai ruokakaupasta. Niiden vertailu on helppoa ja luontevaa, eikä isoja vahinkoja yleensä pääse syntymään jos vaikka joku myisikin pilaantunutta ruokaa.

Kun menen lääkäriin, haluan tietää, että hän auttaa minua parhaansa mukaan, kunnollisin resurssein. En halua joutua ajattelemaan, että keksiiköhän nyt minulle ylimääräisiä tutkimuksia rahastaakseen, tai yrittääkö jättää jotain hoitoja väliin koska vakuutus ei niitä kattaisi täysimääräisinä. Mistä ihmeestä minä voisin tietää, millaista hoitoa tarvitsen. Siksihän olen mennyt lääkäriin.

Järjestimme viikonloppuna suuren 500 ihmisen mielenosoituksen Helsingin Narinkkatorilla. Tarvitsimme tapahtumaamme sähköä äänentoistolaitteistoa varten. Helsingin kaupungin Energiayhtiön sähköluukkujen avaamisesta vastaavan osion hinnoittelu oli vain karannut käsistä. Anomus sähköstäkin olisi pitänyt tehdä paljon aikaisemmin allekirjoitettuna.

Tällä kertaa itsekin jo ajattelin, että olisipa tämä palvelu kunnan virkamiehen takana, ja sen hinnoittelu jossain lautakunnassa päätetty. Onneksi saimme ystävälliseltä yrittäjältä sähköä, emmekä joutuneet hankkimaan ylimääräisiä satoja euroja tapahtumaamme varten.

Olen asunut nyt Vantaalla yli puoli vuotta. En vielä ole ehtinyt kunnolla tutustumaan kunnallisten palveluiden tilanteeseen. Edellisessä kotikaupungissani Porvoossa en kuitenkaan koskaan joutunut jonottamaan puhelimessa samalla tapaa kuin nykyään yritysten palvelunumeroissa. Terveyskeskuspalvelu oli nopeampaa kuin yksityisellä työterveysasemallani. Muutkin palvelut olivat loppujen lopuksi todella hyviä. Sitä ei vain tule aina ajatelleeksi, kun niitä pitää itsestäänselvyyksinä.

Aktivismi polttaa pään

Maanantai 2.6.2008 klo 22:50 - Jussi Saramo

Lapsena minua sanottiin kalkkilaivan kapteeniksi. Vaalea ihoni palaa helposti.

Viime kevään ensimmäiset lämpimät auringot tunsin Saksassa Rostockin G8 mielenosoituksessa. Kenelläkään ei ollut aurinkorasvaa, koska pelättiin kyynelkaasua joka reagoi ikävästi rasvan kanssa. Kun kuljimme peltoja pitkin kokouspaikalle paloi ihoni todella pahasti.

Koko naamaa kirveli ja iho märki pahasti. Oli tuskallista antaa haastatteluja tv-uutisiin, ne kun piti kuvata auringonpaisteessa hyvän valaistuksen takia.

Eilen sunnuntaina kauniissa ilmassa paloin taas, kun järjestimme Helsingin Narinkkatorilla yhdessä ympäristöjärjestöjen ja ViNO:n kanssa epätavanomaisen mielenosoituksen. Yli 500 keltaiseen paitaan pukeutunutta mielenosoittajaa muodosti kaksi erilaista kuviota. Toisessa oli säteilyvaaran merkki, toisessa luki CO2 -30%.

Suomen suurimmalla ihmisbanderollilla haluttiin lähettää viestiä hallitukselle. Suomen täytyy ottaa ilmastonmuutos tosissaan ja tehdä oma osansa sen hillitsemisessä. Kun Ruotsi aikoo vähentää lähes 40% hiilidioksidipäästöjä ilman lisäydinvoimaa, kaavaillaan Suomessa ainoastaan 20% päästövähennyksiä lisäydinvoimaa rakentamalla.

Lisäydinvoima ei ole ratkaisu ilmastonmuutokseen, eikä se edes vie meitä oikeaan suuntaan. Siksi halusimme tällä kertaa kytkeä nämä kaksi yhteen, kun ne usein asetetaan älyllisesti epärehellisellä tavalla vastakkain.

Vaikka vastaleikattu kalju päälakeni paloikin pahasti, ja pää märkii, oli se sen arvoista. Toivottavasti viesti meni läpi porvarihallituksellekin.

Avoimuutta kehiin!

Perjantai 30.5.2008 klo 13:57 - Jussi Saramo

Perustin Facebookiin yhteisön "En tue oikeistoa". Ideana yhteisössä on lisätä avoimuutta. Ne ihmiset, jotka eivät halua rahoillaan tukea Keskustan ja Kokoomuksen kampanjoita, voivat välttää sellaisten yritysten palveluita, jotka tukevat näitä puolueita.

Valitettavasti iso osa yritysten antamasta tuesta on piilossa huonon vaalilainsäädännön vuoksi, ja näyttää siltä, että tulee jatkossakin olemaan, jolleivät kolme suurta puoluetta ala tosissaan muuttamaan lakia. Esitetyt katot eivät lisää avoimuutta ja niitä on liian helppo kiertää.

Yhteisössä listataan sellaisia yrityksiä joiden tiedetään tukeneen Kokoomusta ja Keskustaa. Yli puolet äänestäjistä äänestää jotain muuta kuin näitä kahta, joten ehkäpä avoimuus ohjaa yrityksiä pois vaalituista. Tämäkin olisi hyvä, rahoja voitaisiin sitten käyttää vaikkapa palvelualojen surkeiden palkkojen ja työolosuhteiden parantamiseen.

Vaikuttaa muuten siltä, että yhteisön aloittama ajattelu oikeasti pelottaa oikeistopuolueita, päätellen happamasta palautetulvasta mikä minulle on näiden puolueiden toimijoiden taholta tullut.

Lahjontaskandaali paisuu

Tiistai 20.5.2008 klo 13:50 - Jussi Saramo

Torstain ja perjantain välisenä yönä kirjoitin kuinka uskoni mediaan on palaamassa, kun laajalevikkisissä tiedotusvälineissä nostettiin vihdoin esiin vaalirahoitusta.

Launtaiaamuna lähdin viikonlopuksi 50-vuotisjuhlille Tallinnaan. En siksi valitettavasti päässyt Suomen Sosiaalifoorumiin. Läheisen ihmisen juhlat menivät etusijalle, ja ne olivatkin upeat, kiitos mukana olleille!

Kun sitten sunnuntaina paluumatkalla sain käsiini Iltalehden, olin todella yllättynyt. Siinä käsiteltiin vaalirahoitusta yllättävän avoimesti, ja nostettiin esiin jopa yritysperintöveron poisto jota itsekin käsittelin. Nyt olen ehtinyt lukemaan enemmän lehtiä ja näyttää siltä, että toivoa olisi aiheen syvemmästäkin läpikäynnistä.

Hesari haastatteli Tapani Yli-Saunamäkeä joka oli päätekijöitä "kehittyvien maakuntien Suomessa" joka oli suurimpia yritysten tukirahojen jakajia:

Miksei vaalirahoituksen radikaali vähentäminen ole vaihtoehto? Miksei voitaisi kieltää tv-, radio- ja lehtimainontaa, kuten Vasemmistonuoret ehdotti jo 2005 kun yritimme nostaa korruptio-ongelmaa esiin? Eihän näihin mainoksiin edes mahdu poliittisia mielipiteitä, kuten lennäkkeihin, kotisivuihin tai ihmisten toritapaamisiin.

Onko liikaa pyydetty, että korruptiorahoista eniten hyötyvät kaupalliset tiedotusvälineet pitäisivät tätä aihetta esillä? Voisiko Yle auttaa?

Ei tarvitse olla salaliittoteoreetikko että ymmärtää nykyisen hyväveli ja -siskokulttuurin. Suuryrittäjät antavat rahaa oikeistopoliitikoille, jotka pääsevät massiivisen tiedotusvälinekampanjan turvin eduskuntaan. Muodostetaan oikeistohallitus ja suuryrittäjä saa haluamansa perintöveron alennukset tai kaavoituspäätökset. Kaupallinen media taas saa rahat mainostuloina.

Kaikki hyötyvät: suuromistaja, oikeistopoliitikko ja media. Korruption salakavaluus on siinä, ettei moni (kilpailevia puolueita ja ilman tukea jääviä ehdokkaita lukuunottamatta) koe häviävänsä. Jopa varallisuus- ja yritysperintöveron poistot kuitataan monesti "kansan parissakin" olan kohautuksella. Monet ihmiset on saatu uskomaan, että rikkaimpien etu olisi koko yhteiskunnan etu.

Todella selvää korruptiota suomalaisesta vaalirahoituskäytännöstä tekee se, ettei kukaan, edes verottaja, valvo rahan käyttöä. Sillä voi tehdä paljon muutakin kuin mainostaa. Etenkin kun kaupallinen media antaa "sopiville" ehdokkaille hyviä alennuksia.

Olen itsekin törmännyt lehtiyritysten piilotukeen. Varatessani vaalimainostilaa eräästä sanomalehdestä mainosmyyjä halusi saada tietää puolueeni ennen kuin suostui antamaan tarjousta. Yleensä tällainen on tosin tyylikkäämmin hoidettu, ettei tilanne olisi niin päivän selvä.

On tässä tietysti koomisiakin piirteitä. Olen aina naureskellut tittelinkipeille yritysjohtajille ja poliitikoille, jotka ovat valmiita maksamaan suuria summia arvonimistä. Hesari kertoo kuinka avokätisesti kepun ja kokoomuksen ehdokkaita tukeneelle Kyösti Kakkoselle ollaan hakemassa vuorineuvoksen arvonimeä:

"Arvonimeä Kakkoselle hakevat muun muassa kokoomuksen Sauli Niinistö, Jyri Häkämies, Marja Tiura ja Ilkka Kanerva ja keskustan Paula Lehtomäki sekä Hannes Manninen, jotka kaikki saivat tukea vaalirahayhdikseltä."

Niinpä niin. Koomista on ollut myös seurata kuinka poliitikot eivät muka tiedä keneltä saivat rahaa, eivätkä yritysjohtajat muka tiedä kenelle antoivat rahaa.

Toivottavasti ensi vaalien jälkeen samat naamat eivät enää istu eduskunnassa. Pahoin pelkään osan äänestäjistä unohtavan tämänkin, muistissa on kiinnijääneiden "rötösherrojen" saamia äänivyöryjä.

Laitetaan tähän vielä yksi mielenkiintoinen lainaus, se on Kauppalehdestä: "Kokoomuksessa kaikki eivät ole hyvällä katselleen KMS:n menoa. Sen kepulaisen operatiivisen johdon on arveltu ohjaavan kokoomuslaisten yrittäjien rahaa kepulaisiin vaalikuluihin."

Ostivatko "perheyritykset" yritysperintöveron poiston?

Perjantai 16.5.2008 klo 0:26 - Jussi Saramo

Uskoni mediaan alkaa palautua.

Olen ihmetellyt kauan miksei mediassa kerrota, ettei Suomi ole enää Pohjoismainen hyvinvointivaltio, kun siitä on olemassa selvät tilastot. Vasemmistoliitto on puhunut asiasta kauan, mutta nyt se alkaa olla totta myös suurelle yleisölle, kun Helsingin Sanomat on kertonut asiasta.

Toinen asia jota olen kauan ihmetellyt, on vaalirahoitus. Jo iät ja ajat on tiedetty, että oikeistolaiset ja jotkut demaripoliitikot saavat merkittäviä tukia yrityksiltä ennen vaaleja. Mitä muuta tämä on kuin lahjontaa?

Kansanedustajat ovat jo useammissa vaaleissa kiertäneet lakia kierrättämällä korruptiorahansa erinäisten yhdistysten kautta. Laki vaalirahoituksesta on tarkoituksellisesti jätetty reikäiseksi, jotta sen kiertäminen on helppoa.

Korruptio ei rajoitu ainoastaan politiikan korkeimmalle tasolle vaan se läpäisee kolmen suurimman puolueen paikallistasoa myöten. Etenkin rakennusliikkeet ovat lahjoneet ennen kunnallisvaaleja kolmen suuren puolueen kunnallisjärjestöjä. Kohua ei tästäkään ole noussut, vaikka muistini mukaan Yle joskus asiasta mainitsi.

Teimme Vasemmistonuorissa marraskuussa 2005 seuraavan kannanoton:

Kallis mediamainonta kiellettävä

Suomalainen demokratia korruptoituu. Vaalikampanjat painottuvat kalliilla mainonnalla ostettuihin mielikuviin, sen sijaan että tehtäisiin asiapitoisia kampanjoita. Mainontaa rahoitetaan entistä enemmän ulkopuolisten rahoittajien tuella.

Esitteiden painaminen, niiden jakaminen ja internetsivujen tekeminen on hyvin edullista verrattuna mediassa mainostamiseen, johon vain rikkaimmilla ehdokkailla on varaa. Demokratiassa päättäjien tulee edustaa ihmisiä eikä rahoittajiaan. Lakia vaalirahoituksen julkisuudesta kierretään helposti, eikä äänestäjillä ole mahdollisuutta tietää kuka vetää naruja kenenkin ehdokkaan taustalla.

"Poliittinen keskustelu on saatava takaisin. Poliittisiin tupailtoihin ei ole paluuta, mutta nykyisen mediabrändäämisen sijasta vaalitulos pitää ratkaista asiaperustein. Tietoa puolueiden kannoista on kyllä saatavilla kaduilta, internetistä ja toimitetusta mediasta. Pitää nostaa politiikan arvostusta ja demokratian tasoa sekä vähentää korruptiota", toteaa Vasemmistonuorten puheenjohtaja Jussi Saramo. Sananvapaudelle mediamainonnan kieltäminen ei ole ongelma, päinvastoin, näin kaikki puolueet olisivat samalla viivalla äänensä kuuluville tuomisessa.

Kokoomuksen tukijana tunnettu Turun Sanomat kirjoitti pääkirjoituksessaan silloin, että meidän kannanottomme "tuoksahti raikkaasti homeelta".

Lehden pääkirjoitus jatkoi vielä: "Sensuuri, kiellot ja karanteenit ovat menneen maailman keinoja, joilla on pönkitetty milloin minkäkin systeemin nomenklatuuria. Erilaiset kiellot ja kynnykset ovat tehokkaita keinoja estettäessä uusien ajatusten ja ehdokkaiden esiin pääsy."

Turun Sanomien mielestä on hienoa että esiin pääsevät ne "uudet ajatukset ja ehdokkaat" joilla on tarpeeksi joko omaa, tai muiden rahaa käytössään, joilla voi ostaa mainoksia mm. Turun Sanomista.

En usko että pääministeri Vanhanen on lahjottu kannattamaan Ideaparkkia, kuten nyt epäillään. Voi se tietysti olla tottakin.

Tuhannen taalan kysymys kuuluu, miksi hallitus kirjasi ohjelmaansa perustuslain vastaisen epätasa-arvoisen ja taloudellisesti typerän perintöveron poistamisen yritys- ja maavarallisuudesta? "Perheyritysten liitolle" ja sen lobbaukselle on annettu tästä paljon ansiota. Toivottavasti kyse on ollut vain lobbaamisesta, eikä suorasta lahjomisesta.

Olen itse ollut kuulemassa kyseisen lafkan lobbaustilaisuutta. Kivalta kuulostava perheyritysten asian ajaminen on todellisuudessa muutamien superrikkaiden sukujen etujen ajamista. Siinä liitossa ei kukkakauppiaita näy, vaan Suomen suurimpia yrityksiä tyyliin Ahlstrom, Ajanta, Fazer, Kone, Lemminkäinen, Paulig, Hesburger jne.

Perheyritysten liitto järjestää lobbaustilaisuuksia yhdessä jäsenyrityksensä Eurofactsin kanssa, johon taas palkataan poliitikkoja joille ei ole löydetty tolkullista tehtävää muualta. Tällä hetkellä yrityksessä työskentelee mm. Ulpu Iivari (sd), Anna Mäenpää (sd), ja Anders Blom (kok).

Eurofacts kuvaa toimintaansa seuraavasti:

"Eurofacts on vuonna 1989 perustettu yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja viestinnän asiantuntijayritys.

Asiakkaamme ovat yrityksiä ja muita organisaatioita sekä julkisen sektorin yhteisöjä. Palvelumme pitävät sisällään viestinnän ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen strategisen konsultoinnin ja toimenpiteiden toteutuksen. Toimintamme perusta on yhteiskunnan ja median päätöksentekotapojen, aikataulujen ja vaikutussuhteiden syvä tunteminen. Henkilöstöllämme on laaja viestinnällinen, yhteiskunnallinen ja poliittinen osaaminen."

Ymmärsittekö?

Tämä tehdään vieläpä avoimesti! Ilmeisesti luotto mediaan on ollut niin kova, kuten vaalirahoituksessa. Niin kova, etteivät edes kansanedustajat ole viitsineet laittaa tukijoidensa nimiä tuki-ilmoituksiinsa, vaikka ne ovat julkisia. Onneksi viimein tuli tämä kohu, toivottavasti mediassa kaivettaisiin nyt homma pohjiaan myöten.

Erityisen härskiä oikeiston touhusta tekee se, että he ovat yrittäneet vuosia leimata vasemmistoa ja ay-liikettä vaalituista. Eihän siinä ole mitään pahaa, jos demokraattisesti valittu ammattiosaston hallitus päättää tukea työntekijöiden etua ajavaa ehdokasta eduskuntaan omista rahoistaan! Onhan nyt ihan eri asia ajaa jonkun yrityksen etua kuin suomalaisten työntekijöiden etua.

Vasemmistopoliitikot sanovat ihan avoimesti ajavansa työläisten etua, ja vaalituetkin on merkattu reilusti ilmoituksiin. Yritysten tuki ei siinä vaiheessa ole korruptiota kun he toimivat samoin. Mutta taitaisi sellainen ehdokas jäädä rannalle, joka sanoisi reilusti tukevansa vaikkapa Ideaparkin etua, eikä ihmisten.

Suomella menee hyvin!

Keskiviikko 7.5.2008 klo 17:02 - Jussi Saramo

Päivän Kansan Uutisissa julkaistu kolumnini:

Suomella menee hyvin!

Tämän lehden sivuilla on tapana keskittyä epäkohtiin. Milloin ympäristö on tuhoutumassa, milloin yksinhuoltajien rahat eivät riitä ruokaan. Aina kaikki on ihan pielessä. Kannattaisiko Vasemmistoliitossakin ottaa ihan uusi positiivinen ote maailmaan ja unohtaa kaikenmaailman ongelmat?

Pääministeri Vanhasen mielestä Vasemmistoliitto ei ole yksin. Jopa media keskittyy liikaa joidenkin ihmisryhmien huonovointisuuden käsittelyyn. Vanhasen mukaan enemmistöllä menee koko ajan paremmin. Onneksi Kanki-Kaikkonen tarjosi kansalle sirkushuvia, ettei ihmisten tarvinnut ihan masentua median vyöryttäessä ikäviä asioitaan.

Keskustalaiset eivät ole ainoita nykytilaan tyytyväisiä. Kokoomuslaiset hymyilevät lehtien sivuilla kilpaa, hallituksessa on koko ajan ollut kivaa, henki on hyvä ja Suomi on huippu mesta. Kanervan tapaus oli tietysti vähän ikävä, mutta hetkellinen suru Kataisen naamalla muuttui nopeasti iloksi, olihan heillä Kanervan tilalle Suomen politiikan kuuluisin hammashymy. Ja onhan se Kanervakin aika velikulta.

Suurin oppositiopuolue SDP on vaikeuksissa. Uskottavaa vastusta on vaikea antaa oppositiosta, koska heidänkin mielestään asiat ovat pääosin hyvin. Sehän on itse asiassa heidän ansiotaan. Kaksitoista vuotta putkeen vallassa ollut puolue on tietysti kaiken hyvän takana.

Jos joku ihmisryhmä kärsiikin vähän puutetta, olisi sen tila korjattu tällä hallituskaudella, mikäli demarit olisi hallitukseen päästetty. Opintotukikin pidettiin demarien vallassaolon aikana pienenä ihan vain sen takia, että sitä olisi juuri tällä hallituskaudella päästy nostamaan.

Vihreät vasta tyytyväisiä ovatkin. Autoveron roimalla alennuksella saatiin laskettua etenkin Bemarien, Volvojen ja Mersujen hintaa, ja tämä kaikki ilmastopolitiikan nimissä. Ei haittaa vaikka eniten halventuneiden autojen listalla ei juuri ekoautoja ole, kunhan pokka pitää ja hymy ei hyydy. Puheenjohtaja Cronberg myös tiesi kertoa, että hallituskauden aikana tullaan myöntämään lupa ainoastaan yhdelle uudelle ydinvoimalle.

Vasemmistoliitto on ainoa joka jaksaa valittaa ja vaatia. Muiden onneksi sen voi leimata änkyröiden katkeraksi tilitykseksi, joka on ihan silkkaa populismia. Kyllähän kaikki tietävät, että meillä menee hyvin. Tilastojen mukaan jokaisella suomalaisella on varmaan jo kolme kännykkää. Kaiken huipuksi ihmisillä on ollut varaa jopa digibokseihin, joita suomalaiset eivät edes osanneet kaivata ennen valtion isällistä puuttumista asiaan.

Suomi alkaa kohta olla hyvinvoinnissaan entisen Neuvostoliiton tasolla. Sielläkin johtajat pääsivät kerta toisensa jälkeen kertomaan yhä upeammista saavutuksista ihmisten hyvinvoinnin edistämisen tiellä.

Vanhanen on aivan oikein huolissaan median toimista. Helsingin Sanomat kehtasi kutsua suomalaista sosiaaliturvaa kehnoksi, ja julkaisi tilastoja joissa suomalaiset kansaneläkkeet näyttävät surkeilta muihin Pohjoismaihin verrattuna.

Jo aiemmin mediassa on kehdattu kertoa köyhyyden ja mielenterveysongelmien lisääntymisestä, koulujen isojen ryhmäkokojen mukanaan tuomista ongelmista, tähtitieteellisistä vuokrista ja pienistä palkoista. Terveyspalveluihin Suomi käyttää tilastojen mukaan lähes vähiten rahaa koko teollistuneessa maailmassa. Vanhusten palveluihin ja päivähoitoonkin täytyy muka jonottaa.

On medialla otsaa! Kaikkihan tietävät meidän yhä elävän Pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa. Uskottava se on, kun lähes kaikki puolueet niin meille kertovat.

Suomen sosiaaliturva alle keskitason, palvelumaksut huippukorkeat

Sunnuntai 4.5.2008 klo 13:59 - Jussi Saramo

Päivän Hesari kirjoittaa samasta aiheesta josta puhuin vappuna. Jutussa ei kuitenkaan mainita Suomen nykyään alhaista kokonaisveroastetta, joten Hesarin keskustelu on täynnä väitteitä korkeista veroista ja huonoista palveluista.

Oikeasti Suomen putoaminen muiden Pohjoismaiden kelkasta johtuu 6% matalammasta kokonaisveroasteesta.

Vasemmisto yhteen - Suomesta Pohjoismainen hyvinvointivaltio

Perjantai 2.5.2008 klo 15:52 - Jussi Saramo

Puhuin vappuna Hyvinkäällä ja Jokelassa. Hyvinkään torilla oli paikalla uskomattoman paljon ihmisiä. Jokelatalon tilaisuus oli pienimuotoinen ja lämminhenkinen "oman porukan" kokoontuminen. Alla pitämäni pitkähkö puhe kokonaisuudessaan:

"Hyvät toverit,

tänään työläiset ympäri maailmaa kokoontuvat osoittamaan mieltään hyvin erilaisissa oloissa. Kun meillä Suomessa jotkut ovat sitä mieltä, ettei vappujuhlia enää tarvittaisi, on monien maiden työläisiltä kokoontuminen kokonaan kielletty, tai he joutuvat kokoontumaan väkivallan ja vangitsemisen uhalla.

Vappua ei juuri päästä viettämään Kaakkois-Aasiassa, jossa työntekijät valmistavat meille puoli-ilmaisia kerskakulutushyödykkeitä orjuutta muistuttavissa oloissa.

On hyvä muistaa, että meillä Suomessakin työskenneltiin orjuudessa vielä sata vuotta sitten. Maaorjuuden nimittäminen torpparilaitokseksi on hämärtänyt isolta osalta omaa ikäluokkaani ymmärryksen siitä, millainen yhteiskunta täällä silloin oli.

Vappua on siis syytä viettää jo sen kunniaksi, mitä työväenliike sai Suomessa aikaan. Eivätkä suomalaiset työläisetkään missään paratiisissa elä. Päinvastoin, työtätekevien köyhyys on kasvussa, ja yhä turvattomammaksi muuttuva työelämä aiheuttaa paljon inhimillistä kärsimystä. Vasemmistolla on vielä paljon tehtävää.

Suomalaiset eivät vapautuneet orjuudesta sattumalta. Hyvinvointivaltio ei syntynyt sattumalta. Yli sata vuotta sitten vasemmisto linjasi Forssassa yhteiskunnallisia vaatimuksia, jotka silloin tuntuivat monista utopistisilta. Vasemmisto sai kuitenkin käytännössä kaikki vaatimuksensa läpi kovalla työllä.

Suomalaisella vasemmistolla on kaikki syyt olla ylpeä saavutuksistaan. Peruskoulujärjestelmä, jota vielä minun kouluaikanani haukuttiin tasapäistäväksi ja huonoksi, on suomalaisen vasemmiston luomuksista ehkä kuuluisin. Se on viimein tutkimuksissa todettu maailman parhaaksi.

Koko väestön kannalta oleellisia ovat olleet tasa-arvoiset ja laadukkaat terveyspalvelut. Lisäksi on rakennettu sosiaalisia turvaverkkoja, ketään ei ole haluttu syrjäyttää yhteiskunnan ulkopuolelle.

Koska markkinaehtoisesti määrittyvät palkat aiheuttavat sen, että johtaja saattaa tienata saman kuin sata alaistaan, on myös tuloeroja tasattu verotuksen keinoin. Suurituloisimmilla on ollut varaa maksaa isompi osa palkastaan, jotta yhteiskunta on voinut hyvin.

Pohjoismaissa tuloerot olivatkin pienempiä kuin kommunistisiksi itseään kutsuvissa maissa. Pienet tuloerot toivat yhteiskuntaan ennennäkemätöntä yhteiskuntarauhaa, turvallisuutta ja hyvinvointia.

Hyvinvointivaltion rakentaminen nosti Suomen köyhyydestä. Euroopan köyhimpiin kuuluvasta maasta tuli yksi maailman rikkaimpia muutamassa vuosikymmenessä sodan jälkeen.

Sitten tuli lama ja kaikki muuttui. Porvarihallituksen johdolla Suomeen omaksuttiin Reaganin ja Thatcherin historian kaatopaikalta esiin tonkima liberalistinen talousjärjestelmä. Vaikka laman syyt olivatkin ihan jossain muualla kuin Pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa, alettiin Suomessa toteuttamaan itsekkyyteen ja vahvimman oikeuteen perustuvaa kylmää uusliberaalia talousmallia.

Porvarihallituksen jälkeiset hallitukset ovat kaikki jatkaneet hyvinvointivaltion purkamista. On tehty kuten valtionvarainministeriö Sailaksen johdolla on halunnut, eikä kuten hyvinvointivaltiota puolustaneet poliitikot ovat luvanneet.

Uusliberalismissa, eli globaalikapitalismissa, ei ole juuri mitään uutta. Se on perustaltaan samaa vanhaa kovaa kapitalismia josta suomalaisetkin kärsivät vielä ennen sotia. Kun kokoomus esiintyy yhteiskunnallisena uudistajana, se on mitä suurin silmänkääntötemppu. Heidän ajattelunsa oli jo kerran hylätty ihmisille haitallisena.

Globaalikapitalismi on vielä vanhaa kansallista kapitalismiakin haitallisempaa. Kun sata vuotta sitten tehtaan patruuna joutui katselemaan huono-osaisia naapureitaan, ja sodan jälkeen joutui näiden kanssa jopa neuvottelemaan, ei nykyajan kapitalistin tarvitse nähdä tekojensa seurauksia.

Pörssiyrityksen ainoa tehtävä on tehdä mahdollisimman suurta voittoa. Jos toimitusjohtaja antaa ympäristöarvojen tai sosiaalisen oikeudenmukaisuuden pienentää rahallisen voiton määrää, toimii hän vastoin lakia ja sääntöjä. Hänellä on vastuunsa osakkeen omistajia kohtaan, ei yhteiskuntaa.

Samaan aikaan valtiot solmivat kauppaneuvotteluissa sopimuksia jotka estävät niitä puuttumasta yritysten toimintaan. Kun Stora Enso lopettaa taloudellisestikin kannattavan tehtaan Kemijärvellä, levittelevät suomalaiset poliitikot käsiään. Valta on annettu muualle.

Missä valta sitten on? Teoriassa se on meillä kaikilla, jos ei muuten, niin eläkefirmojen kautta. Me kaikki emme kuitenkaan päätä yritysten toimista. Kysymys kuuluu, päättääkö kukaan? Jos hajallaan olevat omistajat vaativat vain suurinta mahdollista voittoa, ja johtajat eivät saa välittää muusta?

Pörssitaloudesta on tullut itseään ylläpitävä järjestelmä, joka hallitsee maailmaa, ja johon demokraattisella päätöksenteolla ei ole osaa eikä arpaa. Uusliberalismi on nykyajan diktatuuria, vaikka se on puettu demokratian kaapuun.

Hyvät toverit,

suomalaisen vasemmiston on aika herätä ja kyseenalaistaa nykymeno. Me emme voi voittaa kilpailua halvemmista tuotantokustannuksista Kiinan kanssa vaikka me haluaisimme. Emmekä me halua. Se tarkoittaisi surkeita palkkoja, pitkiä työpäiviä ja olemattomia oikeuksia. Meillä ei ole varaa lähteä kilpailemaan itseämme kohti pohjaa. Meidän on kilpailtava tasa-arvolla, hyvinvoinnilla ja elämänlaadulla.

Porvareiden myötäilyn sijaan on luotava Norjan mallin mukaisesti koko vasemmiston yhteinen ohjelma hyvinvointivaltion palauttamisesta. Suomi ei nimittäin enää ole oikein millään mittarilla Pohjoismainen hyvinvointivaltio.

Suomi on teollisuusmaiden häntäpäässä, kun vertaillaan terveyspalveluihin käytettyä rahamäärää. Vaikka meidän järjestelmämme on maailman tehokkain, vaativat ahneimmat vieläkin lisää tehostamista. Meillä on kyllä varaa maksaa terveydestämme enemmän.

Kaikkein törkein on vaatimus terveyspalveluiden yksityistämisestä. Esimerkit maailmalta osoittavat, että se johtaa kustannusten rajuun nousuun, ja erillisiin rikkaiden ja köyhien palveluihin. Suurimpia kärsijöitä yksityistämiskehityksestä ovat pienituloiset, mutta taloudellisesti se tulee kalliiksi lopulta myös rikkaille.

Onkin sulaa hulluutta, että Suomen valtio oikein erikseen tukee julkisten palveluidensa romuttamista maksamalla kelakorvauksia yksityisistä lääkäripalveluista. Lääkäripulan aikana jokainen yksityispuolen lääkäri ja hoitaja on pois julkiselta puolelta. Ja kaikki he ovat yhteiskunnan verovaroillaan kouluttamia.

Suomen täytyy panostaa terveyspalveluihin selvästi nykyistä enemmän. Yksityispalveluiden kelakorvauksiin menevä raha pitää käyttää terveyspalveluiden parantamiseen.

Suomalainen sosiaaliturvakin on koko Euroopan alhaisimpia. Etuudet ovat vuoden 1994 tasolla, vaikka hinnat ja palkat ovat nousseet kymmeniä prosentteja. Sosiaaliturva on käytännössä lähes puolitettu, kun sille ei ole tehty mitään.

Eriarvoistavinta politiikka on ollut tuloerojen kannalta. Hallitus hallitukselta on laskettu valtion veroja, ja hyötyjänä on ollut lähinnä varakkain osa väestöstä. Samaan aikaan tasaverona kerättävä kunnallisvero on noussut, ja nousee yhä.

Kaiken huippuna edellinen hallitus meni vielä noin vain poistamaan yhden oleellisen Forssan ohjelman saavutuksista, varallisuusveron, jota maksoi vain kaikkein rikkain osa kansasta. Nykyinen hallitus jatkaa edellisen linjalla, kun se haluaa pienentää perintöveroa yritysvarallisuutta ja maata omistavilta.

Rikkaiden rikastuessa pienituloisimpien perheiden köyhyys on kasvanut jopa absoluuttisesti. Mielenterveysongelmat, nuorten pahoinvointi ja köyhyyden periytyminen ovat kaikki kasvavia ongelmia, vaikka pääministeri väittää hyvinvoinnin lisääntyvän, kun ihmisillä on keskimäärin varaa kuluttaaentistä enemmän.

Hyvät toverit,

vasemmiston pitää kyseenalaistaa koko nykyinen kerskakulutusajattelu. Ei ihmisten hyvinvointi lisäänny sillä, että on varaa ostaa joka vuosi uusi kännykkä. Hyvinvointi lisääntyy jos kaikki aika ei mene töihin, vaan meillä on aikaa toisillemme. Hyvinvointi lisääntyy kun me saamme tarvitsemamme palvelut ilman ongelmia, eikä meillä ole pelkoa siitä ettei meillä ole niihin varaa. Hyvinvointi lisääntyy, mitä paremman ympäristön pystymme tarjoamaan itsellemme ja etenkin lapsillemme.

Muissa pohjoismaissa hyvinvointivaltiosta ei luovuttu. Siksi niillä menee taloudellisestikin Suomea paremmin. Tanskassa ja Ruotsissa kokonaisveroaste on Suomea peräti 6 % korkeampi. Korkeamman veroasteen ansiosta heillä on 200.000 ihmistä enemmän julkisella sektorilla suhteutettuna väkilukuun. Ei tarvitse ihmetellä miksi meillä kouluissa on niin suuret ryhmäkoot, tai miksi terveyskeskukseen tai päivähoitoon pitää jonottaa!

Muihin pohjoismaihin verrattuna Suomen yhä hälyttävän korkea työttömyys johtuukin nimenomaan meidän julkisen sektorimme alasajosta. Tanskalaiset ovat tutkimusten mukaan maailman onnellisin kansa. Miten veronmaksajien keskusliitto sen selittää, onhan siellä reilusti meitä korkeampi verotus ja sen mukana palvelutaso ja täystyöllisyys?

Hyvät toverit,

muutokseen tarvitaan koko vasemmistoa. Kaikissa muissa pohjoismaissa vasemmistopuolueet toimivat yhdessä yhteisten päätavoitteiden eteen. Koska vasemmisto ei Suomessa tarjoa uskottavaa yhteistä vaihtoehtoa, laskee sen kannatus vaali vaalilta.

Muutos pitää saada pian, joten sitä ei voi rakentaa pelkästään Vasemmistoliiton ja sosialidemokraattien varaan. Ruotsin ja lähes koko muun Euroopan malliin tarvitaan vihreät mukaan. Tähän asti vihreät ovat olleet Kokoomuksen talutusnuorassa, mutta mikäli vasemmisto uskaltaa pistää kovan kovaa vastaan, ja haastaa oikeiston tosissaan, on vihreidenkin valittava puolensa nykyisen kaksilla korteilla pelaamisen sijaan.

Hyvät toverit, toivotan teille kaikille oikein iloista ja lämmintä vappua, ja voitokasta taistelua syksyn kunnallisvaaleissa, joka olkoon ensimmäinen etappi hyvinvointivaltion palauttamisen tiellä."

Iloista vappua!

Keskiviikko 30.4.2008 klo 15:50 - Jussi Saramo

Huomenna on vuoden tärkein vasemmistolainen juhlapäivä, vappu! Menen tänä vappuna puhumaan Hyvinkään ja Jokelan vappujuhliin, Hyvinkään torilla puhun klo 11.30 ja Jokelatalolla 12.30. Huomenna päivitän vappupuheeni tänne jos ehdin.

Koska huominen on pyhitetty politiikalle, on tämä päivä hauskan pitoa varten. Tietysti huomiset velvollisuudet vähän rajoittavat hauskanpitoa, mutta toisaalta ihan hyvä niin. Valvomista rajoittanee myös tämän aamuinen herätys viideltä, kun kävin puhumassa vasemmistosta Ylen Aamu TV:ssä.

Minun ja Anna Kontulan aamuista keskustelua voi viikon ajan katsoa netistä. Jos joku tv-katsoja närkästyi vasemmistolaisesta keskustelua ja vaihtoi kanavaa, oli samaan aikaan maikkarin Huomenta Suomessa Paavo Arhinmäki ja Ruurik Holm puhumassa samasta aiheesta. Harvinaista että nuori vasemmisto pääsee ääneen, ja sitten se tapahtuukin kahdella kanavalla samaan aikaan!

Sitten vaihteeksi pintapuolisia teatteriarvosteluita. Kävin katsomassa Mysteeriteatterin ja Ilvesteatterin yhteisproduktion Charlie Parkerin elämästä. Lintu-niminen näytelmä yllätti melkoisesti.

En oikein tiennyt mitä odottaa, eikä Charlie Parkerin elämä juuri kiinnostanut ennen esitystä. Taitavat näyttelijät kuitenkin onnistuivat intiimissä tilassa luomaan alusta loppuun kiinnostavan teatteri-illan. Pelkäsin silloin vielä kovassa flunssassa etten jaksa seurata, mutta sellaisia ongelmia ei päässyt syntymään.

Olin myös Ylioppilasteatterissa katsomassa paljon puhetta herättäneen Valtuusto-näytelmän. Siinä näyttelijät esittävät oikeita Helsingin kaupunginvaltuutettuja ja virkamiehiä, ja repliikit on poimittu oikeista kokouspöytäkirjoista.

Ylioppilasteatteri on taas tehnyt hyvää työtä, etenkin aluksi suu loksahtaa auki hämmästyksestä kun tajuaa kuinka älyttömiä osa valtuutettujen puheenvuoroista onkaan. Näyttelijät vetävät liioitellut roolinsa hyvin, paljastaen hulluuden normaalisti melko kuivakkaasti pidettyjen puheiden takaa.

Loppua kohden näytelmä kuitenkin latistuu, osan puheenvuoroista olisi voinut jättää pois. Osa valtuutetuista on ilmeisesti puhunut niin fiksuja, ettei heistä ole pystynyt luomaan oikeasti hauskaa satiiria.

Oli toisaalta mukavaa huomata, ettei tarvinnut hävetä omien puoluetovereidensa puheita, mutten ymmärtänyt alkuunkaan mitä ideaa oli siinä, että Outi Ojalasta oli tehty tyhmien juttujen puutteessa alkoholisti. Näyttelijä kyllä totesi kesken näytelmän että Ojala ei ole oikeasti alkoholisti, hän vain halusi näytellä sellaista.

Näyttelijät vetivät roolinsa hyvin, ja idea oli aivan loistava. Jos turhia juttuja olisi karsittu ensimmäisestä osasta, olisin varmaan jaksanut seurata ajatuksella näytelmän lopussa harjoitettua lavan ympäri juoksemista ja huutamista. Nyt se aiheutti lähinnä päänsärkyä. Kokonaisuutena kuitenkin oikein ansiokas näytelmä.

Suomeen punavihreä rintama!

Lauantai 26.4.2008 klo 18:36 - Jussi Saramo

Edellinen blogimerkintä herätti tervetullutta keskustelua vasemmiston yhteistyöstä. Kirjoitin edelliseen Liberolehteen asiasta kolumnin, jonka liitän tähän alle.

Olen saanut paljon palautetta Vasemmistonuorten kannanotosta, jossa vihreitä kehotetaan eroamaan hallituksesta mikäli he eivät kannata sen päälinjauksia. Läheisiä yhteistyökumppaneita ei kuulemma saisi arvostella. Minusta demokratia huutaa meitä kritisoimaan vihreitä silloin kun on aihetta. Ja valitettavasti sitä on paljon.

Myös Tuomiojan kuuluu kritisoida Vasemmistoliittoa jos on syytä. Nyt hän kuitenkin teki sen mielikuviin perustuen, koska mitään asiallista syytä ei ole. Sellainen on halpamaista.

Suomeenkin punavihreä rintama

Globaalikapitalismin todellisuus alkaa näkyä vasta nyt myös länsimaille kaikessa inhottavuudessaan. Silloin, kun Länsi- ja Pohjois-Eurooppa vielä pelkäsi Neuvostoliittoa, olivat ne itsekin melko sosialistisia: oli maksutonta koulutusta ja terveydenhoitoa, kohtuullinen sosiaaliturva ja valtionyhtiöitä. Kilpailua rajoitettiin, jos sen katsottiin haittaavan yhteistä etua. Jopa tuloerot olivat Suomessa tai Ruotsissa pienemmät kuin ”kommunistisissa” valtioissa.

Neuvostoliiton hajottua länsimaiden ei tarvinnut enää inhimillistää kapitalismia. Nykyään meilläkin saa rahalla parempaa hoitoa ja yliopistoon pääsyä helpottaa, jos on varaa kalliisiin valmennuskursseihin. Progressiivinen verotus on kääntynyt nurin niskoin, kun kaikkein rikkaimmat maksavat usein pääomatuloistaan veroja pienemmällä prosentilla kuin työstään palkan saavat.

Globaalikapitalismin vastaisen taistelun tekee erityisen hankalaksi sen kansallisvaltioita kilpailuttava luonne. Suuryritykset siirtävät tuotantoaan aina sinne missä verot ovat matalimmat, työntekijöiden palkat pienimmät ja ympäristöä saa tuhota kaupallisten intressien nimissä.

Tätä kutsutaan ”kilpailuksi kohti pohjaa”. Kilpailu koskee entistä enemmän myös palvelutuotantoa, hallintoa ja suunnittelua.

Nykyään ollaan jo niin lähellä pohjaa, etteivät tehtaat välttämättä edes tuo tuloja valtioon, jonka alueelle ne sijoittuvat. Kilpailussa pärjäämiseksi yrityksille myönnetään erivapauksia olla maksamatta veroja. Valtiot saavat siten tuloja ainoastaan palkkoja verottamalla. Palkat alkavat vain olla niin pieniä, että niillä ei rahoiteta minkäänlaisia palveluita – ehkä juuri ja juuri armeijaa ja poliisia.

Halpatuotantomaissa nykyajan orjina työskenteleviä tuskin lohduttaa se, että meidän tilanteemme huononee myös. Vaikka yritykset tarvitsevat yhä myös korkeasti koulutettua työvoimaa, ne eivät enää ole valmiita maksamaan veroina osaansa koulutuksen kustannuksista.

Myös meillä Suomessa on yhteisillä varoilla koulutettu valtava määrä ihmisiä yritysten tarpeisiin. Valitettavasti nyt myös koulutusta ollaan tekemässä maksulliseksi pienin askelin verokilpailun nimissä. Kaava on sama muuallakin maailmassa.

Ensimmäinen askel ovat lukukausimaksut ulkomaisille opiskelijoille. Seuraavaksi ne ulotetaan tasa-arvon nimissä kaikille. Kaiken huipuksi tämä markkinoidaan koulutuksen laadun parantamisena! Porvarihallitus osaa silmänkääntötemput: autoveron reilu alennus oli ympäristöteko ja palveluita parannetaan tekemällä niistä maksullisia.

Demareista eli eurooppalaisittain sosialisteista vasemmalla oleva vasemmisto on ottanut lähiaikoina suuria voittoja vaaleissa. Tanskan, Saksan, Islannin, Kreikan ja Hollannin äänestäjät ovat näyttäneet, että ihmiset ovat kyllästyneet uusliberalistisiin puolueisiin, jotka vain levittelevät käsiään globaalikapitalismin edessä. Ihmiset vaativat demokratiaa talouden ylivallan tilalle. Joissain maissa demarit ovatkin heränneet ja palaamassa takaisin vasemmalle.

Lisäksi vihreä puolue kuuluu useimmissa maissa tiukasti vasemmiston joukkoon. Italiassa vihreät liittynevät jatkossa kommunistien kanssa uuteen radikaalivasemmiston ryhmään, jolle povataan menestyksekästä tulevaisuutta. Ruotsissa demarit, vasemmistopuolue ja vihreät ovat jo kauan muodostaneet yhteisen blokin. Tanskassa, Islannissa ja Norjassa ei erillisiä vihreitä edes ole, vaan vihreys kuuluu luonnollisesti vasemmistopuolueeseen.

Suomen kehityksen suunnan muuttaminen vaatii yhteistä punavihreää rintamaa. Vasemmistoliitto on haikaillut sellaista jo pitkään, mutta vihreät ovat vielä valinneet pysyttelemisen kokoomuksen talutusnuorassa sekä hallituksessa että lähes kaikissa suurissa kaupungeissa. Myös demarit ovat suhtautuneet vihreisiin tarpeettoman ylimielisesti. Ehkäpä nyt Helsingissä ruuhkamaksu- ja keskustatunnelikysymyksissä toisensa löytäneet puolueet vihdoin aloittavat kehityksen jolla demarit saadaan vihertämään ja vihreät punertamaan.

Tuomioja historian jäänne

Perjantai 25.4.2008 klo 13:30 - Jussi Saramo

Demarien puheenjohtajuuskamppailu on näyttänyt ulospäin melko surkealta. Ehdokkaiden laatuongelma on korvattu määrällä. Media on keskittynyt spekuloimaan sillä, kuka ehdokkaista olisi "uudistaja" ja toisi "nuorekkuutta" pahoin kulahtaneeseen imagoon.

Kovinkaan kummoista sisältökeskustelua ei puheenjohtajuuskisassa ole nähty. Joukon vanhimmalta, Erkki Tuomiojalta, olin odottanut jonkinlaista älyllistä analyysia Suomen ja sosialidemokratian tilasta. Ilmeisesti hyvinvointivaltion purkaneissa hallituksissa demariryhmässä istuneelta ministeriltä tällaista oli turha odottaa.

Tänään Tuomiojalta tuli lopullinen riman alitus. Tuomioja valittaa vihreiden lehdessä kuinka ikävää on ollut osallistua vapputapahtumiin vuosien saatossa. Puheiden kirjoittaminen on vienyt aikaa, ja on ollut pakko seistä kylmässä viimassa puheita pitämässä.

Tuomioja on jo aiemmin tilittänyt, kuinka demarien laskeva suosio johtuu vanhoista symboleista ja toimintatavoista. Tuomioja on niellyt purematta oikeistolaisen median näkemyksen siitä, että vasemmistolaisuus olisi jotenkin vanhanaikaista, ja suosiota nostetaan imagotempuilla ja ulkokuorella.

Ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö kalliit mainostoimistoilta ostetut kampanjat ole nostaneet kokoomuksen suosiota. Minusta on kuitenkin yhtä selvää, että koko vasemmiston alamäki on johtunut harjoitetusta politiikasta. Kun demarivetoisten hallitusten politiikka on ollut yhtä oikeistolaista kuin porvarihallituksenkin, ei pidä syyttää vappumarsseja kannatuksen laskusta.

Tuomioja tietää varsin hyvin ettei Vasemmistoliitolla ja stalinisteilla ole mitään tekemistä keskenään. Silti hän haastattelussaan vetää halpamaisesti stalin-kortin esiin, ja esittää ikivanhan ajatuksen siitä että vasemmistoliittolaisten pitäisi yhdistyä demareihin.

Tuomioja on jäänyt jonnekin yhdeksänkymmentäluvun alkuun ajatuksineen. Kannattaisi katsoa puolueiden tulevaisuutta pidemmälle kuin seuraaviin eduskuntavaaleihin - Vasemmistoliiton nuorisokannatus nousee vuodesta toiseen, kun demarit ovat romahtamassa.

Ylioppilaskunnissa vasemmistoryhmät ovat monta kertaa isompi kuin demarit, nuorisovaaleissa Vasemmistoliitto on noussut jo demarien tasolle, ja täysi-ikäisten nuorten keskuudessa demarit tippuivat edellisenä neljänä vuotena peräti neljällä prosentilla, kun Vasemmistoliitto nosti kannatustaan yli kahdella prosentilla.

Jos Tuomioja on huolissaan kannatuksesta, kannattaisi imagotemppuilun sijaan etsiä sisältö suomalaiselle sosialidemokratialle. Luulisi tehtävän olevan helppo tänä uusliberalismin aikakautena. Tai ehkä Erkillä ei vain ole annettavaa.